Viimeisimmän leipomuksen eli lanttupiirakan ollessa uunissa valmistelin varsinaiseksi ruoaksi (leivonnaiset ovat jälkiruokaa, riippumatta raaka-aineista) kasvisgratiinia. Sen tekeminen on helppoa jopa minulle, sillä sitä löytyy kaupan pakastealtaasta uunivalmiina. Tarvitsee vain paistaa ja maistaa.

Aiemman kokemukseni mukaan pussissa on liian vähän syötävää, ja paistettunakin se on turhan löysää ja liemekästä. Jostakin kokeilusta yli jääneenä kaapissani oli soijarouhetta (tuoreempaa kuin se jauho,jota käytin sienimurekkeessa joka meni tuoreeltaan biojätteisiin).

Kumosin pakastegratiinin voideltuun uunivuokaan ja sekoittelin pari sataa grammaa (arviolta, noin) soijarouhetta sekaan. Ensin arvelin että gratiinista sulava neste riittäisi, mutta sitten luin pussin kyljestä että kyllä sitä pitää olla enemmänkin (rouhe kehotettiin liottamaan ennen käyttöä jotta se turpoaa). Liruttelin vuokaan vajaa pari desiä ruokakermaa ja lirauksen purkinhuuhteluvettä päälle.

Piirakan valmistuttua lykkäsin gratiiniseoksen uuniin kypsymään. Ohjeenmukaisen paistoajan jälkeen vilkaisin uuniin ja hyvä olikin, sillä soija oli imenyt vuoasta kaiken nesteen ja gratiini oli lähellä katastrofia, ehkä muutaman minuutin päässä. Koska mitään vahinkoa ei vielä ollut oikeastaan edes alullaan, tyydyin vain sekoittamaan vuoan sisältöön pari desiä ruokakermaa ja puolisen purkillista purkinhuuhteluvettä. Palautin vuoan uuniin vielä viideksi minuutiksi.

Poisotettuani seos oli kiinteytynyt ja saanut pintaansa aivan aavistuksen väriä. Tosin se saattoi näin jälkikäteen ajatellen olla soijasta peräisin, se kun oli sellaista vaalean ruskeaa.

Vähän aikaa jäähdyttyään gratiini oli syötävissä ja se oli todella hyvää. Söin sitä kaksi isohkoa  lautasellista ennen kuin sain pelastettua loput rasiaan ja jääkaappiin myöhempää ruokahetkeä varten :-).

Suosittelen tätä kaikille, pidittepä kasvisruoasta tai ette. Valmistus on helppoa ja vaivatonta, maustaa ei tarvitse eikä tarvikkeetkaan ole monimutkaisia. Uunivalmis kasvisgratiinipussi, pari lasillista soijarouhetta ja pari purkkia ruokakermaa. Aikaa kuluu kolmisen varttia, alkaen siitä kun kääntää uuniin virran päälle ja päättyen siihen, kun sapuska on lautasella. Sanoisin, että melkein pikaruokaa.