Tämänkertaisen sunnuntailounaan valmistus vei aikaa vajaa kolme varttia, tarkalleen 40 minuuttia perunankuorimisesta valokuvaukseen. Aikaan ei sisälly poronpaistin valmistus, sillä sen paistoin jo eilen valmiiksi.

Ruoanlaittoon käytetyn ajan katsoin pyykkikoneesta :-) sillä kun luulin sen jo tehneen tehtävänsä, se ilmoitti olevansa valmis vasta 40 minuutin kuluttua. Vaihdoinkin siis pilkkireissun kokkaamiseen, ja hyvä näin, sillä kohta alkoi varsin sakea lumisade. Sitä oli mukavampi katsella ikkunan takaa kuin ulkona ollen...

Vastoin tapojani olin tällä kertaa valmistautunut - ainakin osittain - tämänkertaiseen kokkailusessioon. Valmistin eilen poronpaistin, tosin hieman perinteistä poiketen tietysti. Ostin myös eilen maitoa, suunnitellen tänään tekeväni perunamuusia - ja käyttäväni loput ehkä joko vohveleihin, kaakaoon tai johonkin mitä kenties mieleeni juolahtaisi.

Jotta asiat tulisivat järjestyksessä selitetyiksi, kerron ensi eilisestä poronpaistista. Se oli kooltaan jotain kilon-puolentoista luokkaa. Otin sen pakastimesta edellisenä viikonloppuna sulamaan, joten se oli jääkaapissa viikon verran. Paisti oli heti paloittelun jälkeen vakumoitu ja pakastettu, joten sen säilyvyys oli hyvä. Ostan poronlihan aina suoraan tietyltä poronomistajalta, jolloin tiedän mitä saan, enkä ole koskaan joutunut pettymään.

Minulla oli tarkoituksena ruiskumaustaa paisti, mutta töpeksin ruiskun kanssa. Minulla on kaksi apteekista ostamaani isoa (100 ml) ruiskua, ja kun yritin sovittaa toiseen kinkkuneulaa ei se sopinutkaan sillä ruiskun nokka oli liian suuri. Vasta vähän myöhemmin (eli liian myöhään) huomasin, että ruiskun varressa on kaksi sovitinta, joiden avulla neula saadaan paikoilleen. No, ensi kerralla osaan toimia toisin.

Koska ruiskun käyttö ei onnistunut, voitelin paistin päältä liemellä jonka olin valmistanut ruiskumaustamista varten. Liemen tein yksinkertaisesti keittämällä mausteita soijakastikkeessa. Liemeen käytin tamarisoijaa noin desilitran ja mausteina mauste-, valko- ja mustapippuria (järjestyksessä enimmästä vähimpään), paljon sipulirouhetta, vähän kuminaa, lisänä kirveliä ja kynteliä sekä puolisen teelusikallista suolaa (siitä huolimatta että soijakastikkeet ovat melko suolaisia).

Kiehautin liemen ja kaadoin sen vuokaan asettamani paistin päälle. Kääntelin paistia niin että lientä tarttui siihen joka puolelta. Jos olisin hoksannut ajoissa, miten ruisku toimiii, olisin pumpannut liemen paistin sisälle ja levittänyt "sattumat" paistin päälle. Olen ainakin viisitoista vuotta maustanut paisteja ym. liharuokia kinkkuruiskun avulla. Siten liha maustuu myös sisältä eikä vain pinnalta.

Paistoin lihaa foliolla peitetyssä vuoassa, 150 asteessa, nelisen tuntia. Jätin sen sitten jäähtymään siksi aikaa kun kävin aamulla suunnittelemallani pilkkiretkellä (saaliiksi sain vain yhden ahvenen, joten se siitä retkestä). Palattuani nostin jäähtyneen paistin jääkaappiin säilöön.

Sunnuntailounaan valmistus käynnistyi perunoiden kuorimisella. Niiden kiehuessa kuorin ja paloittelin porkkanat noin 3-5 mm:n siivuiksi ja laitoin ne pannulle (kannen alle) hautumaan. Porkkanoiden hieman pehmettyä lisäsin joukkoon hieman suolaa ja noin neljännesteelusikallisen rosmariinia. Pidän rosmariinilla maustetuista porkkanoista, mutta tätä yrttiä kannattaa käyttää varoen, sillä muutoin porkkanoihin tulee saippuan makua. Saattaa siitäkin joku pitää, mutta minä en.

Seuraavaksi tein kastikkeen paistiliemestä. Kippasin litkun kattilaan ja sekoitin siihen hieman sämpyläjauhoja (sellaisia, joissa on niitä mukavia pikku möykkyjä, liekö jotain kuorenpalasia vai mitä). Kastikkeen alkaessa kiehumaan olivat perunat jo kypsiä, joten vuoron perään sekoittelin kastiketta ja muusasin pottuja. Muusin voisi tehdä silkkiseksi käyttämällä vatkainta, mutta pidän siitä että muusissa on perunanpalasia. Siitä tietää, että se  on tehty oikeista perunoista eikä jauheesta tai hiutaleista. Möykkymuusi tehdään perunanuijalla, sillai harvakseen painelemalla. Tarvittavaa kuohkeutta saa sekoittamalla muusiin reilusti voita ja sopivasti maitoa, sellaisina pikkulirauksina ettei mene liikaa eikä tule siten liian löysää.

Kun kaikki oli valmista, latasin lautaselle pari kauhallista möykkymuusia, päällens' marinadikastiketta ja viereensä muutaman siivun kylmää poronpaistia. Lisäkkeiksi vielä rosmariiniporkkanoita ja viime syksynä kangasrouskuista valmistettuja etikkasieniä. Ruokajuomana käytän sodastreamerilla valmistettua kuplavettä, ilman mitään makuaineita.

Kun virittelin kameran kuvauskuntoon, pyykkikone piippaili olevansa valmis. Siitä tiesin, että aikaa koko touhuun oli mennyt 40 minuuttia. Ei paha; tätäkin voisi melkein pitää pikaruokana. Alle kolmessa vartissa ruoka kolmelle hengelle tai yhden ruokailijan lounaat kolmeksi päiväksi.

Lautanen on kohtalaisen suuri, joten tällä aterialla pärjätään käytännössä koko päivä. Iltasella ohjelmassa on teetä ja näkkileipää; toista tällaista annosta ei kehtaa syödä samana päivänä.

 Toisaalta illalla voisi vaikka leikkiä uudella vohveliraudalla ja kokeilla, mitä muuta sillä voisi valmistaa kuin vohveleita.