Vuokraisäntä kävi kyläilemässä muutaman päivän ajan. Tarjoilin vieraalle sekä tavanomaisia että vähän erikoisempiakin keitoksia, jotka näyttivät kylläkin hänelle maistuvan. En tosin pyrkinytkään kovin eksoottiseen irrotteluun, mutta jotain pientä hupia täytyy aina koettaa järjestää.

Ostin muutaman punajuuren joista osan käytin hirvikäristykseen, muiden kasvisten seassa. Tulos oli hyvä, mutta varsinainen testi jäi tekemättä joten tekaisin sen tänään. Kokeen tuloksena päätin jatkaa tuotekehittelyä, sillä maku oli hyvä ja ilmeisesti jatkoversioissa vielä parempi. Tein nimittäin muusia, jossa perunoiden ohessa oli myös punajuurta.

Lisäsin raakana pilkotun punajuuren kyspymään yhtä aikaa perunoiden kanssa, samaan kattilaan. Näin selvisi, että perunat kypsyvät hieman nopeammin kuin punajuuri, sillä perunoita muusatessa jäivät punajuurenpalaset vielä palasiksi, joskin jonkin verran muusautuneina nekin. Niitä pitää siis keittää hieman kauemmin. Riittäisiköhän se, että kuorisi perunat vasta kun punajuurenpalat ovat jo kiehumassa?

Toinen tässä vaiheessa selvinnyt seikka oli se, että punajuuren väri irtoaa mukavasti keitinliemeen ja menee yhtä mukavasti liemen mukana viemäriin (tai mihin keitinliemen sitten kaataakin). Kappaleet, jotka jäävät kattilaan muusattavaksi perunoiden kera, eivät enää anna väriä nimeksikään. Kaiken lisäksi perunat eivät värjäänny kunnolla keittämisen aikana, joten muusista tulee (tai ainakin nyt tuli) jokseenkin oranssin väristä. Väri on aika lähellä bataattimuusin väriä, ehkä hieman syvempi kuitenkin.

Aloittaessani muusaamista huomasin, että minulla ei olekaan maitoa. Nestevaihtoehtoina olivat sitten piimä ja ruokakerma, joten valitsin "Crème Bonjour 240g Cuisine Fraiche Valkosipuli & Yrtit" -nimisen valmisteen (kopsasin tarkan nimen erään kaupan sivulta). Purkillinen riitti antamaan sekä oikean rakenteen että mukavan maun. Lisäsin varmuudeksi pikkuripauksen suolaa, mutta ilmankin olisi kenties pärjätty.

Logiikkani mukaan värillinen muusi tarvitsee värillisen kastikkeen, joten tekaisinpa samalla sinisen sienikastikkeen. Soosi oli muutoin tavallista kangassienisilpusta tehtyä, mutta lisämakuna ajattelin kokeilla mantelia esanssipullosta annosteltuna. Melkein onnistuikin, sillä huomasin vasta esanssia kaataessani että olin ottanut väärän pullon ja lorauttanut kastikkeen sekaan vaniljaesanssia. Ei mitään, syötyä sekin tuli, mutta toteanpahan vain että ainakin vaniljaesanssi on hyvä lisätä vasta valmiiseen ruokaan. Kuumennettuna se saattaa muuttua vähän karvaaksi. Tai sitten syy oli esanssin korkeahkoksi ehtineessä iässä, tiedä häntä.

Alla on pari kuvaa kokkailun eri vaiheista.

V%C3%A4rimuusi%202.jpg

Tältä näyttävät keitokset kattiloissaan. Punajuuri antaa perunasoseelle hieman oranssinpunaista sävyä, joskin olin odottanut värin olevan vahvempaa. Harmi, että ehdin kaataa keittoliemen viemäriin ennen kuin hoksasin että sitä olisi voinut käyttää johonkin.

Kastikkeen sininen väri puolestaan on peräisin purkista. Minulla on elintarvikevärejä sekä jauheena että nesteenä, ja tällä kertaa käytin jauhetta. Tuohon annokseen riitti pieni määrä teelusikan varren päällä purkista otettuna.

V%C3%A4rimuusi%201.jpg

Tässä näkyvät keitokset lautaselle asetettuna. Koska ruokalautanen on toooodella iso, pitsalautasen luokkaa, olisi annos näyttänyt olemattomalta ilman lisäväriä. Toisaalta, jos olisin laittanut lautasen kokoon sopivan annoksen, siitä olisi riittänyt syömistä useammallekin.

Koska minulla ei yhtäkkiä ollut mitään vihreää, tipautin lautaselle muutaman ketsuppipisaran. Ratkaisu oli hyvä myös aterioinnin kannalta, sillä ketsuppi antoi mukavan lisämaun ruoka-annokseen. Ei sillä, hyvää se olisi ollut ilman ketsuppiakin, sillä sekä muusi että sienikastike ovat lempiruokalistallani aika korkealla.

Sivuseikka: koska poikani aikoinaan nimitti möshöksi ruokaa, jonka yhtenä osana oli tuo muusiin käyttämäni Creme Bonjour -valmiste, voisi tätä muusia nimittää muushiksi. Siitä tuo otsikko.