Työpaikalla kuulin hyvän herkkuvinkin jota piti tottakai heti kokeilla: laiskan kokin kinuskikastiketta.

Ainesluettelokin oli sopivan lyhyt: smetanaa ja fariinisokeria. Jälkimmäistä löytyi kaapista, edellistä piti noutaa kaupasta. Ostin sitä kaksi purkkia, näin alkuun. Hyvä, että vain kaksi, sillä jos olisin tehnyt enemmän, sitä olisi mennyt enemmän eli joka tapauksessa kaikki, ja hyvin nopeasti.

Tekeminen oli helppoa, vaikka määrät tempaisinkin hatusta / hihasta. Tosin ohjeen kertojakaan ei niitä tiennyt, joten tähdet eli onnnistumisen edellytykset olivat jälleen kohdillaan.

Siis: kaksi purkkia smetanaa, yhteensä vajaa varttikilo. Siihen sekoitin - jälkikäteen arvioituna - noin 100 g fariinisokeria. Koska sokeri oli aikojen saatossa jämähtänyt kivikovaksi, vaati sekoittaminen noin vuorokauden verran alkuvalmisteluja eli lusikallisen vettä fariinisokeripussiin, joka sai suljettuna odotella seuraavaan päivään.

Sekoittelin pehmennyttä sokeria siis noin sata grammaa pieneen pakasterasiaan, jossa jo oli em. smetana-annos. Yllättävän nopeasti sokeri alkoi liueta smetanaan. Suljin rasian ja jätin sen jääkaappiin maustumaan, sekoitellen sitä silloin tällöin (ja maistellen samalla. Nam!). Seuraavana päivänä vaaleanruskea herkku oli valmista.

Ilmeisesti fariinisokeria oli suhteessa liian vähän, koska tulos ei maistunut kinuskilta vaikka se oli saman väristä. Hyvää se silti oli, ja aika nopeasti se katosi. Osa meni pullan päällä, loput suoraan sellaisenaan.

Jälkikäteen tuli mieleen, että seos saattaisi olla varsin näppärää käytettäväksi täytekakkuun tai kääretorttuun. Itse asiassa se on niin hyvää, että se sopii vaikka mihin, ja jos ei sovi, ylimäärän voi aina syödä sellaisenaan. Suosittelen kympillä!

***

Kirjoitin tämän jo aikapäiviä, mutta kiireitteni vuoksi tämä jäi julkaisematta joten teen sen nyt :-)

Tein alkuviikosta jälleen smetanalevitettä, taas kahden purkin voimalla. Tällä kertaa annoin  sen hautua jääkaapissa parikin päivää, välillä sekoitellen. Laitoin fariinisokeria todella reilusti; makua ei tullut juuri aiempaa enempää mutta makeutta sen sijaan tuli rutkasti lisää, jopa liikaakin minun makuuni. Kokeilemalla itse kukin rajansa löytää, minäkin...

Levite on hyvää korppujen päällä, mutta tulipa taas nähtyä että menee se sellaisenaankin ja hyvää on :-)