Syksyllä teurastettu edelliskeväinen karitsa on lammasta parhaimmillaan. Se on mietoa, mureaa, maukasta ja vähärasvaista (jos joku ei satu tykkäämään rasvaisesta lampaasta niin kuin minä esimerkiksi satun; sellaista vain ei tahdo nykyään enää saada, toisin oli vielä parikymmentä vuotta sitten vielä).

Tänään oli ruokaohjelmassani lampaanlapaa, joka oli haudutettu uunissa perunalohkojen kera. Koska pidän helpostit tehtävistä ruoista, ei tähänkään mennyt valmistusaikaa varttia enempää. Kypsymistä odottelinkin sitten nelisen tuntia, mutta sinä aikana ehdin mm. tiskata, saunoa ja ottaa parin tunnin torkut muun tekemisen ohessa.

Kuvassa ovat melkein kaikki valmistus- ja raaka-aineet ynnä muut tarvikkeet. Suolapurkin viereisessä lasipurkissa on valkosipulirouhetta. Purkista puuttuu nimilappu, mutta tiedän, että sitä siinä on. Siirappipullossa ei ole siirappia vaan hunajaa; pullo on malliltaan hyvä hunajalle: hunaja säilyy hyvin, pullo on helppo pestä ja siinä on jännä korkki jonka vuoksi siitä on helppo annostella hunajaa teehen tai vaikka uunilihan päälle. Nyt käytin sitä jälkimmäiseen, illalla käytän ensimmäiseen tarkoitukseen. Myöskään vettä ei kuvassa näy.

Suosittelen kertakäyttökäsineitä käytettäväksi ruoanlaitossa, etenkin jos käsittelet kalaa tai lihaa. Rasva ei tartu käsiin ja käsittely on muutoinkin miellyttävämpää.

Ruokaöljyä tarvitaan vuoan voitelemiseen, ja sillä homma kannattaakin aloittaa. Laita sitten lapa vuokaan ja valuta päälle kohtalaisesti hunajaa. Sitä tarvitaan sekä maun vuoksi että tekemään pinta tahmeaksi jotta mausteet tarttuvat siihen paremmin.

Tällä kertaa maustoin lihan valkopippurilla (vähän), mintulla (paljon) sekä paprikalla, fenkolilla, kuminalla ja valkosipulirouheella (niitä runsaasti). Lopuksi ripottelin sopivasti suolaa päälle. Samalla tavalla käsittelin kummankin puolen, ja lihan kääntämisessä oli hyvä että olivat käsineet kädessä :-)

Seuraavaksi kuorin ja paloittelin perunat. Niitä on hyvä olla reilusti, ja koska minulla ei nyt ollut porkkanoita, sipulia, naurista eikä lanttua, laitoin pottuja niidenkin edestä. Niitä ei tule laitettua liikaa, sillä lautasellehan lihaa ja pottuja ym. otetaan siinä suhteessa että kaikkia riittää kaikille. Yksinkin syödessä ne loppuvat yhtä aikaa ja aikanaan; liiat säilyvät jääkaapissa muutaman päivän, pakkasessa pidempään...

Perunalohkojenkin päälle on hyvä ripotella jotain, esim paprikaa ja suolaa. Viimelopuksi kaadoin pari lasillista vettä vuokaan. Vähempikin riittäisi, mutta samallapa sitä saa valmista kastikelientä myöhempää käyttöä varten. Sen kun ottaa talteen ja käyttöönottaessa suurustaa ohrajauhoilla niin saa makeaa, harmaata kastiketta nopeasti. Noin niin kuin vihjeenä tämä kerrottuna.

Sitten ei kun kansi päälle ja uuniin. Lämpöä semmoiset 150 astetta ja aikaa neljä - viisi tuntia niin valmista tulee.

Sillä aikaa kun lihat ja perunat hautuivat uunissa, tein kotihommia: tiskasin, saunoin ja otin parin tunnin torkut. Kun heräsin, sapuska oli valmista nosteltavaksi lautaselle. Perunat olivat kypsiä ja lihakin irronnut luista eli eipä tarvinnut veistä sitä paloitellessa; kauhalla lautaselle ja haarukalla naamariin. Nam!

Tämmöistä minulla oli tänään päivällisenä (ja ruokana muuten vain parina seuraavana päivänä).