Tänään oli sopivasti aikaa kokeilla taas leipomista, ja kääretortunpa tietenkin. Viimekerrasta viisastuneena tutkin reseptejä ennen enkä vasta jälkeen. Kannatti.

Sen lisäksi, että olin unohtanut a) leivinjauheen ja b) sokeroida leivinpaperin, löysin syitä muualtakin. Uunini on näet sellainen, että kun sen laittaa tasalämmölle, menee myös grillivastus päälle. Tämän vuoksi keski- ja yläosassa paistettaessa pinta kypsyy pohjaa nopeammin. Ainakin osaksi tästä syystä viime kerralla se toinen paistos kuivahti turhan nopeasti. Se, että ensimmäinen ei irronnut paperista ollenkaan ja toinenkin vähän heikosti, johtui siitä etten muistanut sokeroida leivinpaperia.

Nyt meni kaikki toisin, ja likimain kohdalleenkin vielä. Kananmunat eivät enää olleet liian tuoreita, ainesmäärät laitoin mitan kanssa (mitä en muutoin yleensä koskaan tee) ja muistissa oli, mitä aineita tuli käyttää.

Tein kaksi versiota, eri täytteillä. Ensimmäiseen käytin jumpushilloa koska sitä vielä oli sopivasti jäljellä. Toiseen aioin laittaa pelkkiä hilloja (etelän murteella lakkoja), mutta sitten ajattelin etteivät ne taida pysyä paikoillaan sellaisenaan. Niinpä laitoin "liimaksi" appelsiinimarmelaadia kerroksen ja sen päälle levitin lasillisen verran hilloja.

Jumpushilloa-normal.jpgHilloja%20ja%20appelsiinimarmelaadia-nor

Täytyy sanoa että olen hämmästynyt. Kummastakin tuli pehmeä ja kuohkea viritys. Leikkasin kääretortut käyttöä varten valmiiksi, mieleni mukaisiksi parin sentin siivuiksi. Kuvissa niiden alla on noin 35 cm:n lautanen, joten palasilla on ihan mukavasti kokoa jopa minunkin kokoiselle syöjälle. Jumpushilloiset siivut (10 kpl) menivät matalassa merkkarirasiassa pakkaseen, appelsiini-hillo-siivut puolestaan tulevat syödyksi tässä viikonlopun aikana. Virtaa niistä riittänee muutamalle pienelle lenkille, jos vain sää sallii ulkoilun :-)