Pitkästä aikaa ehdin taas kirjoitella kokemuksiani ruoanlaiton saralta. Tämäkin kokemus on jo parin viikon takainen...

Poikani oli löytänyt paikallisesta kaupasta köntin stiltonia. Kysehän on maukkaasta sinihomejuustosta, jota myydään kai yleisemminkin noin puolen kilon pakkauksissa. Päätimme käyttää sen makaronilaatikkoon, joten ei kun toimeksi.

Otetaan iso kattila, johon tyhjennettään kaksi pussillista makaroneja, yhteensä siis 800 g, ja vettä päälle pari senttiä yli makaronien pinnan. Sattumoisin pakastimesta löytyi puolen kilon pussi lammasjauhelihaa, jonka sulatin hiljaksiin paistinpannulla, kannen alla. Viiltelin sulavasta möykystä puulastalla vähän kerrassaan pintaa pois, varoen suoranaisesti ruskistamasta sitä mutta kutienkin varmistamalla, että liha kypsyy.

Kaapista löytyi 400 g:n purkki hirvenlihaa, sellaisena nötkötin tapaisena versiona koostumukseltaan. Se silputtiin sokeripalan kokoisiksi kuutioiksi.

Seuraava valmistautumisoperaatio oli juustomaidon teko. Kattilaan litra tavallista maitoa (sattui olemaan kevyttä maitojuomaa, mutta muukin käynee). Sekaan stilton pieniksi palasiksi murenneltuna, ja virtaa alle sen verran että maitoseos lämpenee mutta ei kiehu. Hiljaksiin lämpiävä maito sulattaa juustonpalat ja syntyy mukavan tuoksuinen liemi.

Makaronit ovat tällä välin pehmenneet al dente -tasolle eli eivät aivan läpikypsiksi. Vesi on imeytynyt makaroneihin eikä sitä ole poiskaadettavaksi saakka. Koska kattila on riittävän iso, jatketaan sen käyttämistä. Pienemmän kattilan tapauksessa kannattaa kipata makaronit saman tien isoon kulhoon tms. tilavaan astiaan. Lisätään sekaan paistunut jauheliha ja pilkottu hirvenliha. Mausteiksi laitetaan reilut ripaukset salviaa, minttua, kirveliä, kynteliä, valkosipulijauhetta ja paprikaa sekä vähän vähemmän valko- ja tavallista pippuria. Sekoitetaan kaikki mahdollisimman tasaiseksi. Suolan käyttöä on syytä harkita, sillä vaikka stilton ei ehkä Auran luokkaa suolapitoisuudessaan olekaan, on se kuitenkin tarkoitukseemme riittävän suolaista. Emme siis erikseen lisää suolaa makaronilaatikkoomme.

Voidellaan riittävä määrä paistovuokia, syvä uunipelti tms., ja täytetään edellä tehdyllä makaroni-lihaseoksella sopivan täyteen eli noin senttiä vaille. Päälle kaadetaan maito-juustoseos ja painellaan pinta tasaiseksi. Joka tykkää, että makaronilaatikon päällä pitää olla rapea kuori, ripotelkoon pinnalle korppujauhoja; me emme tykkää emmekä ripottele.

Laatikkoa paistetaan uunissa noin 175 asteessa ja noin tunnin verran, uunin paistokyvystä riippuen. Jos pinta ruskistuu kovin joutuin, vuokien päälle voi laittaa leivinpaperia, kannen tms., tai jos väriä ei kolmen vartin päästä näy, voi lämpöä vaikka vähän nostaa. Tarkoitus ei kuitenkaan ole polttaa makaronilaatikon pintaa, jollei ehdoin tahdoin tahdo että makaronit vähän kuivahtavat. Makuasia sekin. Kypsymistä kannattaa kokeilla loppuvaiheessa vaikka grillitikulla tai muulla puutikulla. Kun juustomaito on hyytynyt ja väri on silmille sopiva, on laatikko valmis.

Itse nautin tekemäämme laatikkoa ilman ketsuppia ja muita lisukkeita, mutta poika laittoi lautaselleen tavalliseen tapaan ketsuppia. Yhteinen näkemyksemme oli, että sekaan olisi voinut laittaa vähän sipulia, mutta muuta se ei kaivannut.

En tällä kertaa liitä tähän kuvaa, sillä ulkonäöltään kyse oli vain tavallisennäköisestä makaronilaatikosta, ei sen kummemmasta.