Työ- ja harrastekiireiden vuoksi ei ole vähään aikaan ollut aikaa kirjoittaa tänne mitään. Nyt on sopivasti aikaa, joten kerron samalla kertaa sekä enemmän että vähemmän onnistuneista kokkailuistani.

Onnistuneempi kerta oli, kun tein vieraani kanssa purkkilihakeittoa. Se on nopea valmistaa yksinkertaisista raaka-aineista: perunoita, purkkilihaa ja pussikasviksia keitetään vedessä ja maustetaan tarvittaessa suolalla.

Perunoita kuoritaan ja paloitellaan kiehumaan runsaaseen veteen pari per syöjä ja syöntikerta. Niiden kypsyessä paloitellaan purkkiliha sopiviksi palasiksi. Hyvä työväline on tavallinen teelusikka, jolla on kätevä kaivella purkista palasia. Ne kerätään lautaselle odottamaan hetkeksi.

Kasviksiksi käy melkeinpä mikä tahansa. Me käytimme wok-kasviksia kun ei ollut sillä kertaa muita. Herne-maissi-paprika on hyvää, samoin porkkanat ja sipulit, jos niitä sattuu olemaan. Pakastekasvikset ja -vihannekset ovat esikypsennettyjä, joten niitä ei tarvitse keittää pitkään.

Kun perunat ovat kiehuneet jonkin aikaa, lisätään sekaan sekä purkkilihapalaset että kasvikset, Kun perunat ovat kypsiä, tarkistetaan keiton suola. Koska purkkilihassa sitä on jonkin verran, ei suolan lisääminen ole välttämätöntä. Sitten vain syömään.

***********

Minulla on tapana tehdä uunipuuroa rikotuista ohjasuurimoista sekoittamalla ne ruokakermaan ja hauduttamalla uunissa noin 100 asteessa yön ajan.

Eilisiltana laitoin taas uunipuuron hautumaan. Tällä kertaa tein sen maitoon koska minulla ei ollut ruokakermaa eikä edes tavallista. Lirautin maitoa puurovuokaan saman verran kuin olisin laittanut ruokakermaakin, reilut pari desiä taisi mennä, ja ryynejä kasa kuten ennenkin. Sitten vain vuoka uuniin ja nukkumaan.

Aamulla minua tervehti keittiöstä leijaillut herkullinen ohrapuuron tuoksi. Uunin avattuani odotti yllätys: ryynit eivät olleetkaan turvonneet vuoassa, ne olivat vain noin sentin paksuisena, kahvinruskeana kerroksena pohjalla. Lautaselle tyhjennettyäni huomasin että osa niistä oli hautunut pehmeiksi, mutta iso osa oli vielä yhtä kovia kuin alussakin olivat olleet. En siis syönyt uunipuuroa tänä aamuna.

Tapahtuneesta päättelin, että maito haihtui uunissa nopeammin kuin sakea ja rasvaisempi ruokakerma (ja kerma, jota joskus myös käytän). Vetisempänä se ei ehtinyt siis imeytyä ryyneihin niin kuin olisi pitänyt. Tästä oppineena käytän jatkossa maitoa selvästi enemmän kuin kermoja, jos ylipäätään teen ohraryyneistä uunipuuroa maitoon. Riisistä se kyllä onnistuu, mutta pidän ohrasta riisiä enemmän.

Pika-aamupalani koostui siten makkaroista kotitekoisen sinapin ja kylmän maitokaakaon kera. Lähteehän se päivä näinkin käyntiin...