Pari viikonloppua sitten löysin kaupasta edullisia silakkafileitä. Viimepäivätuotteena ne olivat puolihintaisia, vaikkei lähtöhintakaan korkea toki ollut. Hyvää ja helppoa kalaa yhtä kaikki, joten otin niitä runsaan kilon eli kaksi pakettia.

Ensimmäinen paketillinen hurahti nopeasti kuin laitoin luonani kyläilemässä olleen vieraani niitä paistamaan, perustellen tehtävää hänen pidemmällä kokemuksellaan. Ne syötiin kevyesti suolattuina ja voissa paistettuina kuorittujen perunoiden kanssa, ilman sen kummempia kastikkeita. Kahden hengen hengenpitimiksi niistä riitti kahdelle aterialle, perunoiden oheen.

Toisesta paketista tein - vieraan jo poistuttua pari päivää aiemmin kotiseudulleen - silakkalaatikkoa. Kuten yleensä, en nytkään lukenut sen kummemmin valmistusohjeita. Mitäpä sitä turhaan, töihin vain.

Koska kalat olivat jo valmiiksi perattuja, ladoin niitä laakeaan, rypsiöljyllä voideltuun uunivuokaan siivuiksi leikatun sipulin kanssa vuorokerroksiin. Osan kaloista taittelin muotoonsa, osan ladoin "laidat auki". Loppua kohden tuppaa yleensä laiskuus lisäämään toleranssia, ruoanlaitossakin.

Suolaa käytän maltillisesti, joten ripottelin sitä kalakerroksiin niukasti, mikä osin sitten kostautui syödessä. Jostain syystä en tällä kertaa käyttänyt juuri mausteitakaan; sekaan meni hieman valkosipulia ja -pippuria, ei muuta.

Ladottuani kalat ja sipulit (kolme kerrosta kalaa, kahteen sipulia; yhteensä pari suurta siivutettuina) kaadoin vuokaan siinä sivussa tekemäni liemen. Se käsitti puolisen kupillista ketsuppia, ison lorauksen rypsiöljyä (kylmäpuristettua tietysti, muuta en käytäkään paitsi oliiviöljyä joskus) ja noin kupillisen vettä, kaikki hyvin sotkettuna litkuna.

Vuoan päälle alumiinifolio ja homma uuniin hautumaan. Jokunen tunti noin 150 asteessa ja valmista oli. Naapuri aikamiespoika sattui sopivasti pyörähtämään kylässä kirjoja lukemassa, joten hän pääsi koemaistajaksi. Ensin ei tullut kehuja eikä kiitoksia, mutta kohta kuitenkin kiinnostus silakkalaatikkoa kohtaan kasvoi. Kun lisäksi sattumalta hoksasin tarjoja suolakurkkuja sen oheen, alkoi kala-ateria kelvata.

Ihmekasvi eli suolakurkku tekikin silakkalaatikosta todella herkullista. Lautaselle iso kasa silakkalaatikkoa ja pieni kasa suolakurkkuja ja siinä se, muuta ei tarvita. Ihmekasvi teki ihmeitä niin tehokkaasti, että mies joka ei juurikaan pidä sipulista, pisteli senkin huomaamattaan, suolakurkulla saateltujen silakoiden seassa.

Taidanpa seuraavalla kerralla kokeilla laittaa silakkalaatikkoon kerroksen tai pari suolakurkkuja,