Tarkoitus oli tehdä taas punajuuripiirakkaa, mutta kun kaupassa ei sattunut olemaan punajuuria, päätin käyttää punajuuren sijasta lanttua. Kaksi muutaman sadan gramman palasta oli mielestäni riittävä määrä tähän kokeiluun. Koska lanttu on käsittääkseni miedomman makuista kuin nauris, ostin mausteeksi pari palasta inkivääriä raastaakseni sitä piirakkaan lantun ohella.

Taikinan tein samalla tavalla kuin porkkana-, nauris- ja punajuuripiirakkaankin. Mitäpä sitä muuttamaan hyväksi havaittua metodia. Sen verran tein muutosta, että tavallisen vehnäjauhon sijasta käytin spelttijauhoja.

Neljän kananmunan, sokerilasillisen ja hunajakupillisen sekaan meni neljä desiä spelttijauhoja, teelusikallinen suolaa ja toinen kanelia sekä lusikalliset soodaa ja leivinjauhetta. Viimemainittua lisätessäni päädyin arveluun, että koska purkki näyttää ihan erilaiselta kuin soodapurkki joka taas muistuttaa liivatejauhepurkkia, voisi tästä päätellä että viimeksi saattoi mennä leivinjauheen sijasta piirakkaan soodaa ja liivatetta. Samapa tuo, hyvin meni silti kaupaksi.

Aioin punnita raastetun lantun (jotta kerrankin saisin tarkempia määriä muistiin), mutta kun sitä aloittaessani puntarin patterista irtosivat viimeiset henkäykset ja kone sammui, jäin punnitus tekemättä. Sitä oli puolikas pienehkön kulhon tilavuudesta eli arviolta puolisen kiloa. Sekaan vaan.

Taikinaa pellille kumotessani huomasin, että inkivääri jäi matkasta pois. En kehdannut sitä enää siinä vaiheessa ruveta raastamaan ja sotkemaan pellillä olevaan taikinaan, joten päätin että vertailun vuoksi teenkin lanttupiirakan tällä kertaa ilman inkivääriä ja vasta ensi kerralla inkiväärin kera. Näin tämäkin pulma ratkesi näppärästi, ikään kuin lennossa.

Puolisen tuntia uunissa ja vot, piirakka oli taas valmis kumottavaksi. Vedin sen pelliltä leivinlaudalle, käytin leivinpaperia irti ja pistin sen takaisin. Käänsin saman tien piirakan ympäri veto-ja-kääntö-liikkeellä muljauttaen. Sitten vain taas matala pelti päälle ja leivinlauta-pelti-yhdistelmä ympäri ja jäähtymään.

Jäähtyneen piirakan päälle levittelin taas Haaparannan isosta marketista ostamaani heravoita (viimeksi sanoin sitä herajuustoksi mutta sehän on messmör på svenska), johon sekoitin lujasti tomusokeria (enemmän kuin viimeksi niin jähmettyy paremmin). Kuorrutettu piirakka pakastimeen pariksi päiväksi odottamaan ja nam, olipahan taas hyvää, sokerista ja rasvaista. herkkupalaa moneksi päiväksi.

Kun uuni nyt oli kuumana, tein saman tien perään soijavahvisteisen kasvisgratiinin. Siitä seuraavaksi.