Kävin toissailtana pilkillä naapurini kanssa. Parin tunnin istumisen jälkeen saaliina oli noin 60 mukavan kokoista ahventa. Koska naapurillani oli tuoretta kalaa omista pyydyksistään (hän pyytää haukia iskukoukuilla), hän antoi omatkin ahvenensa minulle.

Pidän ahvenista monin tavoin valmistettuna. Tällä kertaa ajattelin tehdä pata-ahvenia aamupalaksi, yön ajan uunissa hauduttaen. Näin siksi, että jääkaapissani oli vanhaa suolaläskiä, jolle en ollut vielä keksinyt muuta käyttöä.

Perkasin ja nyljin kalat ja latelin ne öljyttyyn pataan kerroksittain suolaläskin palasten ja sipulin kanssa. Hommaa aloitetellessani liottelin läskistä suolaa vähemmäksi, ajatellen sen riittävän. Toisin kävi.

Haudutin ahvenpataa uunissa yön yli, iltakahdeksasta aamuseitsemään. Herätessäni makeaan kalantuoksuun valmistauduin maukkaaseen aamiaiseen. Maistoin ahvenia pari haarukanpalaa ja totesin, että läskistä oli sittenkin tullut liikaa suolaa kaloihin. Edes ihmekasvi ei pelastanut tällä kertaa, vaan aamupalakala muuttui puuroksi eli pötköksi Felixin riisipuuroa mikrossa lämmitettynä, ahventen puolesaan päätyessä biojäteastiaan.

Seuraavalla kerralla teen niin kuin ennenkin, eli silppuan ahventen sekaan sian palvikylkeä. Kohta lähden taas pilkille, joten illalla on vuorossa uusi yritys vanhoin keinoin...