Kun tein lanttupiirakan, pakastin sen pelteineen kun se oli hieman jäähtynyt. Työkiireiden vuoksi piirakka unohtui pakastimeen muutamaksi päiväksi ennen kuin sulattelin sitä syödäkseni. Tein silloin pari havaintoja ja niihin perustuvaa johtopäätöstä: piirakka oli jäätynyt kovemmaksi kuin aiemmin tekemäni porkkana-, nauris- ja punajuuripiirakat. Sulaessaan lanttupiirakka puolestaan oli edeltäjiään pehmeämpää, ja söinkin sitä leivosten tapaan lusikalla. Muita pystyi syömään kädestä, mutta tätä en syönyt sormin kuin kerran. Pehmeänä ja pehmytkuorrutteisena se tahmasi liikaa.

Päättelin kokemastani, että joko jauhoja oli liian vähän, lanttua oli liikaa (se on vetisempää kuin esim. porkkana), spelttijauhot eivät ime nestettä samalla tavalla kuin tavan vehnäjauhot tai sitten kyse oli kaikista yhtä aikaa.

Aikomuksena on - eri asia on sitten, toteutuuko se - verrata speltti- ja tavallisten vehnäjauhojen nesteenimemiskykyä. Toisaalta ratkaisu voi olla niinkin yksinkertainen, että ensi kerralla laitan vähemmän lanttua ja enemmän jauhoja.

Jos kokeilette piirakan tekoa blogini perusteella, varautukaa toimimaan em. tavalla. Muutoinkin suhtautukaa ohjeisiini varauksin, minä kun en tavallisesti mittaa aineksia vaan toimin ikään kuin näppituntumalla. Siksi määrät ovat vähän noin niin kuin noin... Että silleen.