Tänään iski kalalla niin vahva inspis että piti lähteä pilkiltä pois. Tosin kalakaan ei juuri syönyt, mutta silti...

Kotimatkalla kävin kaupan kautta ja ostin joitain raaka-aineita: jauhelihaa, maitoa, kananmunia, raejuustoa, herkkusieniä ja dippikastikejauhepusseja. Kuten tavallista, ei minulla siinä vaiheessa ollut selvää käsitystä siitä, mitä tekisin ruoaksi. Lähinnä oli mielessä tehdä jotain täytettyä jauhelihajuttua.

Kotona purkaessani tavaroita välähti mieleen, että jos täyttäisin jauhelihapullia taateleilla. Tämän siitä saa kun käy lounaalla ravintolassa ja syö siellä pekoni-juustotäytteisiä jauhelihapötköjä, jotka muistuttavat sanonko mitä. Hyviä toki olivat, söin niitä kohtalaisen kasan muhevan muusin kanssa.

Lihapullataikinaa väsätessäni hoksasin, että minullahan on pari sellaista peltisysteemiä, joilla voi tehdä kerralla tusinan muffinseja. Niinpä tekisinkin jauhelihamuffinseja. Olin jokin aika sitten syönyt jossain semmoisia täytettyjä kuppeja, miksi niitä lie sanotaankaan. Jostain taikinasta oli paistettu kuppeja ja ne oli täytetty jollain mössöllä, liekö paistettu samalla kertaakin. Hyviä nekin olivat.

Muffinsikuppeihin ajattelin laittaa täytteeksi keitettyä kananmunaa ja raejuustoa. Kiehautin puoli tusinaa kananmunia, silppusin ne leikkurilla ja haarukalla ja sekoitin isoon rasialliseen raejuustoa sekä teelusikallisen suolaa. Koska minulla oli iso rasiallinen pehmeitä, kokonaisia taateleita, tuumasin että pistänpä niitäkin sekaan. Poistin taateleista kivet ja silppusin terävällä veitsellä taatelit palasiksi. Oli sormille sotkuista puuhaa, mutta minullapa on laatikollinen kertakäyttökäsineitä keittiössäni juuri tämmöisiä hommia varten :-) .

Jauhelihataikinaan pistin puolisen litraa punaista maitoa, suunnilleen desin korppujauhoja ja vähän suurustetta (olivat vanhoja jämiä, joten joutivat mennä) sekä desin verran Rainbow-aamiaismysliä. Se on sitä hyvää, jossa on rusinoita seassa, siksi kerron tuotenimenkin. Nämä saivat liota keskenään sillä aikaa kun silppusin kananmunat ja taatelit ja sekoitin ne raejuuston kanssa odottamaan pääsyä täytteeksi.

Lionneiden ainesten sekaan sotkin 400 gramman paketin nautajauhelihaa (tällä kertaa ei tehdä rasvaisia ruokia) ja kolme pussillista taco-dippikastikejauhetta. Muitapa mausteita taikina ei sitten kaivannutkaan.

Vuokapeltini ovat teflonpintaiset, joten samalla tuli kokeiltua tarvitseeko niitä voidella. Tarvitsee. Voitelin toisen kupit ja toisesta jätin ne voitelematta.

Taas kertakäyttökäsineistä oli apua, sillä kuppeihin oli käytännöllisintä painella taikina käsin. Muotoilin taikinan kuppien muotoja noudatellen, ja koska se oli tarpeeksi kiinteää, reunat pysyivät hyvin pystyssä. Täyte puolestaan oli helppo levittää haarukalla, jolla sen saattoi tasoittaa reunojen tasalle.

Ensimmäistä pellillistä paistoin puoli tuntia 175 asteessa, mutta otettuani sen uunista ulos ja irrotettuani siitä ensimmäisen muffinsin totesin, että joko aika oli lyhyt tai lämmintä vähän, tai sitten sekä että. Toista pellillistä paistoin kolme varttia 200 asteessa, ja se oli tarpeeksi. Laitoin ensimmäisen pellin vielä vartiksi uusintakierrokselle toisen valmistuttua.

Siitä rasvauksesta. Rasvaamattomaan peltiin muffinsit tarttuivat selvästi enemmän kiinni kuin rasvattuun. Ei sekään ihan tarttumatta mennyt, joten seuraavalla kerralla taidan tehdä niin kuin ne tekevät jotka tietävät mitä tekevät eli laittavat pellin kuppeihin paperiset muffinsivuoat ja täyttävät ne taikinalla. Olisi minulla ollut niitäkin, mutta käytänpä niitä ensi kerralla. Suoraan sanottuna koko asia, eli että niitä olisi pitänyt käyttää paistamisessa, tuli mieleen vasta nyt :-).

Ai niin, se vielä että jossain vaiheessa ajatuksena oli käyttää muffinseissa herkkuksieniä, siksi kai niitä ostin. Ne kuitenkin korvautuivat taateleilla. Ei mitään, purkkitavarana ollen herkkusienet säilyvät tuonnemmaksi. Teen niistä vaikka kastikkeen tai keiton tai sitten jotain muuta. Herkkusienipullia? Hmmm...

Tämä kuva on siitä harvinainen, että se on otettu valmistusvaiheessa. Yleensä en ehdi siinä vaiheessa ottamaan kuvia, ei käy edes mielessä.

Kuva on otettu ilman salamaa, jotta värit olisivat paremmat; salama tahtoo kelmentää niitä. Etualalla on neljä täytettyä kuppia, loput odottavat taateli-kananmuna-raejuustomössöä sisäänsä. Tämä on se öljytty pelti. Paperimuottien käyttö ei käynyt mielessäkään, saa nähdä käykö seuraavalla kerralla.