Eilen, kun sain murekkeen paistettua, oli tarkoituksenani paistaa perään kääretorttu. Vatkasin muutaman kananmunan, vaihtaen sokerin tilalle hunajan. Taisi olla jo ensimmäinen virhe tällä keikalla. Kananmunat vatkautuivat, mutta eivät vaahtoutuneet kunnolla.

Jauhoja laitoin arviolta sopivan määrän. Jauhojen sekaan laitoin mausteeksi minttua ja kirveliä, ja nostokkeeksi leivinjauhetta. Kun sekoitin jauhot kananmunien joukkoon, tulokseksi tuli sitkeän näköistä liisteriä. Toinen virhe: liikaa jauhoja.

Sen sijaan että olisin tehnyt kääretortun vaihdoinkin suuntaa ja voitelin pienen sydänvuoan tehdäkseni mustikkakakun, koska olin jo sulattanut pussillisen kaupasta ostettuja pakastemustikoita. Olin nimittäin ajatellut tehdä rahkatäytteisen mustikka-hillakääretortun.

Kolmas virhe, jonka syntymän ja seuraukset huomasin vasta paiston jälkeen: voitelin vuoan, mutta jokin keskeytys sai aikaan sen, etten sokeroinut sitä. Vaikka kyse on teflonpintaisesta vuoasta, paistos oli aika tiukassa kiinni siinä.

Lista jatkuu. Levittelin taikinan vuokaan ja ripottelin päälle mustikoita. Siinä tuli viides virhe, sillä avasin pussin kummempia ajattelematta ja kun kippasin mustikat taikinan päälle, marjojen sijaan siihen lirahtikini puoli lasillista mustikkamehua. Marjat olivat sulaessaan hajonneet ja pussissa oli niiden lisäksi reilusti mehua. Olisihan tuo pitänyt huomata, mutta kun en koskaan aiemmin ole ostanut pakastemustikoita. Omat mustikat ovat rasioissa, josta niitä olisi ollut helppo nostella lusikalla ja mehut olisivat jääneet pohjalle.

Kaadoin mehun pois vuoasta ja levittelin jäljellä olevat mustikat (ei muuten ole montaa noissa pusseissa; merkkiä en kerro, mutta lienevät kaikki samanlaisia). Ripottelin marjojen päälle, siivilä lävitse, tomusokeria jonkin verran jotta sain vuokaan vielä jääneen mehun kuriin.

Paistoin piirakan murekkeen jäljiltä lämpimässä uunissa ja tein viimeisen eli kuudennen virheen. Nostin lämpötilaa reilusti, taaskin ajattelematta asiaa sen kummemmin. Piiras kohosi uunissa jonkin verran mutta se paistui pinnaltaan hieman liian rapeaksi. Hieman matalampi lämpö tai vähän aiemmin uunista pois, ja tulos olisi ollut parempi.

Kyllä kakku syötyä tulee, mutta ei sitä kehtaa muille tarjota. Se on hieman kuivahko, muistuttaen eräitä taannoin myynnissä olleita muffinsseja, mutta maistuu mustikalta ja mintulta mikä oli tarkoituskin.

Tällä kertaa tuli leivottua hutikakku, kun tuli noinkin monta virhettä, mutta jospa seuraava onnistuisi taas paremmin.