Pitkästä aikaa oli taas aikaa kokeilla ja kokkailla. Aikataulu sopi hyvin yksiin sen kanssa, että viikolla tuumailin vähentäväni kauppareissuja ja tyhjentäväni pakastinta urakalla. Siellä on toki sellaistakin, mikä ei kelpaa syötäväksi, kuten minkin nahka ja oravan häntä, samoin viime syksynä tehtyjä saunavastoja, mutta enimmäkseen siellä on silti ruoaksi kelpaavia raaka-aineita.

Tutkittuani pakastimen sisältöä otin sieltä sulamaan rasiallisen paistettuja tatteja ja pussillisen ryöpättyjä kangasrouskuja. Kumpikin on toissasyksyn satoa. Silloin onneksi tuli sieniä hyvin, sillä viime syksy oli surkein sienisyksi pitkään, pitkään aikaan. Sieniä näkyi jäävän vielä talteen, mutta varmaan ne syksyyn mennessä tulevat vielä syödyiksi.

Samalla nostelin sieltä sulamaan jauhelihaa, mustikoita, hilloja ja pari vajaata pussia wokki- ja sekavihanneksia ajatellen, että jospa näistä jotain saisi tehtyä.

Lounaaksi tein perinteisen perunamuusin, johon tällä kertaan laitoin jo perunankeittovaiheessa runsaasti sipulirouhetta sekaan. Kastikkeeksi aioin tehdä mansikanmakuista kanttarellikastiketta, mutta sattuneesta syystä käytinkin kanttarellien sijasta tatteja. Lopputulos oli hieman erilainen kuin viimeksi (tosin niinhän minulle yleensäkin käy; aina tulee erilaista kuin viimeksi). Kastike ei ollut vaaleanpunaista vaan ruskeaa, koska tatit oli aiemmin kunnolla paistettu. Maku oli silti mainio.

Koska sulana oli sekä sieniä että kasviksia, päätin lounaan jälkeen tehdä kasvis-sienimurekkeen. Ja niin tein.

Kangassieniä oli ehkä puolisen kiloa. Pilkoin ne kulhossa saksien avulla pienemmiksi palasiksi ja lisäsin sekaan kasvikset: varttikilo wokkivihanneksia ja pikkupussi herne-maissi-paprikaseosta.

Seuraavaksi taisi mennä kulhoon puolenkymmentä kananmunaa. Koska en ole ehtinyt kokkailla vähään aikaan, alkoi kananmunien käyttöaika olla lopuillaan. Siksi pistin niitä murekkeeseen tavallistakin enemmän.

Mureke kaipaa mureutta, joten sekaan meni suunnilleen lasillinen mysliä. Sainpahan senkin pussin tyhjennettyä. Mysli sisälsi erilaisia hiutaleita, omenanpalasia, rusinoita ja ties mitä. Ei kuitenkaan sokeritoukkia eikä muitakaan ylimääräisiä, sen tutkin kyllä ennen kuin huitaisin myslin kulhoon.

Nestettäkin tarvitaan, joten parille loppuaan lähestyvälle purkilliselle ruokakermaa tuli sopivasti käyttöä. Sinne vaan nekin. Tyhjentyneet pakkaukset lähtevät kohta kierrätykseen, huuhdeltuina tietenkin.

Mausteitta ei mikään maistu. Tällä kertaa käytin tavallista suolaa (vähän), aromisuolaa (paljon), valkosipulijauhetta (loput eli ei kovin paljon), paprikajauhetta (korkillinen), valkopippuria (vähän) ja maustepippuria (reilusti). Jotain muutakin sinne taisi mennä, mutta en pistänyt sitä merkille; en yleensäkään tee muistiinpanoja kokatessani.

Koska mysliä oli paljon ja nestettä tuli sekä kasviksista että ruokakermana, annoin seoksen turvota tunnin verran jotta näkisin, tarvitaanko lisää nestettä tai kuivikkeita. Ei tarvittu kumpaakaan, joten lopuksi lisäsin sekaan kaksi paketillista porsasjauhelihaa.

Huolellisen sekoittamisen jälkeen paistoin murekkeen levynä neliskanttisessa uunivuoassa. Aikaa taisi lipsahtaa pari tuntia siivoillessa ja pyykätessä, ja lämpöä oli jotain 175 astetta. Pidin koko paiston ajan leivinpaperia vuoan päällä, jotta se ei kuivuisi pinnasta.

Söin illalliseksi aamulla tekemääni perunamuusia ja päivällä paistamaani mureketta. Lämmitetyn annoksen kastikkeeksi käytin Kartanonsilli-nimisen sillivalmisteen lientä. Se on muuten todella mainio kastike perunoille, niin uusille kuin vanhoillekin.

Täytyy myöntää, että aika tavalla arvelutti kun nostin mikrosta lämpimän illallisannoksen pöytään. Muistin kuinka aiemmin tekemälleni sienimurekkeelle kävi: lusikallinen riitti ateriaksi. Tällä kertaa kävi toisin: mureke oli erittäin hyvää. Vaikka kangasrouskut ovat voimakkaan makuisia, eivät ne erottuneet lainkaan murekkeesta.  Sen sijaan kasvikset, etenkin parsakaali ja herne olivat mukavasti muhevoituneet uunissa. Tuli mieleen, että voisin kesällä tehdä murekkeen johon pistäisin vain näitä kahta perinteisten jauhelihamurekeainesten lisäksi...

Pakastimen tyhjennys meni siltä osin pieleen, että siellä on nyt kuusi rasiallista (sellaisia varttikilon margariinirasian kokoisia; itse asiassa ne ovat margariini- ja rahkarasioita) odottamassa vuoroaan. Pakastimeen taisi mennä enemmän ruokaa kuin sieltä aamulla otin. Toisaalta, tänään pakastamani mureke on valmista ruokaa, joten se on helppo ottaa vaikka töihin evääksi.

Jälkiruoaksi tein pienen kakun ja perinteistä rahkaa. Toinen onnistui kuten pitikin, toisessa tuli mutkia. Mutta niistä seuraavassa jutussa.

Murekkeesta ei ole kuvaa, mutta se näyttää siltä kuin mureke yleensäkin. Tosin tämän pinnassa näkyy lisäksi herneitä, porkkananpaloja yms. "koristeita".