Pitkästä aikaa kirjoittelen kokkailuistani. Syynä ei ole se, etten olisi ruokaa tehnyt :-), en vain ole ennättänyt kaikista kokeiluistani kertomaan.

Otsikon muotoilu johtuu tämänkertaisista fiiliksistä ja siitä, että taustani on vahvasti savolainen vaikken siellä nykyään vaikutakkaan. Onpahan kuitenkin jotain jäänyt puseroon: rakkaus savon kieleen ja perinneruokiin.

Pitkään on mennyt siitäkin, kun tein kaalikääryleitä edellisen kerran. Viime viikonloppuna iski yhtäkkiä kääryleinspis kun kävin marketista ruokatarpeita ostamassa. Löysin ison kaalinpään ja siitä se lähti.

Koko homma meni yli kymmenen vuoden takaisten muistojen kokoilun kautta varsin näppärästi. Muuta ei jäänyt korjattavaa ensi kerralle kuin että suolaa saisi näköjään käyttää enemmän...

Ensin kaivoin kannasta niin paljon pois, että lehdet käytännössä irtosivat siitä. Lovi ei ollut kuitenkaan kovin suuri. Laitoin kaalen isoon kattilaan kiehumaan ja samalla laitoin toiseen kattilaan reilun lasillisen tavallista puuroriisiä hautumaan, noin puoleen litraan vettä. Lisäsin sitä hieman kun näin, että vesi imeytyi riisiin mutta jyvät eivät olleet vielä pehmeitä. Kaalikattila sai kiehua kunnolla, mutta riisit hautuivat kannen alla ykkösellä ja lopuksi poissa liedeltä, jäähtyen samalla hieman.

Riisin ja kaalen pehmetessä pehmittelin myös sipulirouhetta: puoli lasia rouhetta ja lasi täyteen vettä.

Riisin pehmettyä (ja veden kadottua) sekoitin kulhossa sen sekaan kaksi 400 g:n rasiaa jauhelihaa mössöksi. Sekaan pistin turvonneen sipulirouheen, mukavasti valkosipulijauhetta (taisi mennä pari teelusikallista), lusikallinen paprikaa, vähän mauste-, valko- ja mustapippuria (määrät isommasta pienempään), noin teelusikallisen suolaa ja pikkuisen salviaa sekä oreganoa. Niin, ja tietysti siirappia. Tällä kertaa käytin lahjaksi saamaani leipäsiirappia, ja se olikin onnistunut valinta, kääryleiden mausta päätellen.

Samaan aikaan kaali pehmeni (kääntelin sitä välillä, jotta se pehmenisi tasaisesti), joten irrottelin siitä pehmenneitä lehtiä melkoisen kasan. Kun jäljellä oli reilun nyrkin kokoinen möykky, silppusin sen täytemassan sekaan.

Täytemassaa sekoittaessani olin käyttänyt kertakäyttöhansikkaita, ja niitä käytin myös kääryleitä kasatessani. Lehti kouraan, toisella möykky täytettä päälle ja reunat taittaen syntyi kääryle. Niitä tuli lopulta reilut parikymmentä (parista viimeisestä aika isoja, ja viimeiseen meni kaksi lehteä päällekkäin kun täyte loppui). Sitä mukaa kun niitä tein, ladoin ne pellille leivinpaperin päälle.

Paistovalmiit kääryleet voitelin valuttamalla niiden päälle leipäsiirappia. Paistoin niitä aluksi 200 asteessa kunnes pinta sai hieman väriä. Siinä vaiheessa valelin niiden päälle kaalinkeittovettä ja siirappia, pistin päälle palasen leivinpaperia ja pienensin lämmön reiluun 150 asteeseen. Kun ne olivat paistuneet pari tuntia lisää, otin pellin uunista ja söin maistiaisiksi puolenkymmentä käärylettä. Loput pakkasin muutaman kappaleen erinä rasioihin.

Kääryleistä en ottanut kuvia, sillä ne ovat tavallisen näköisiä. Maku oli hyvä, ja seuraavana päivänä vielä parempi kun kääryleet olivat levänneet yön jääkaapissa ja lämmitin muutaman mikrossa. Ilmeisesti maut tasaantuivat ja jotenkin "kypsyivät" jääkaapissa, vuoroaan odotellessaan. Kuten alussa sanoin, suolaa olisi saanut olla hieman enemmän. Muutoin tulos oli ookoo.