Eilen oli pitkästä aikaa puuropäivä. Tällä kertaa tein taasen yhtä mielilajiani, mustikkapuuroa. Erona aikaisempaan oli se, että tällä kertaa en keittänytkään sitä veteen, niin kuin se yleensä tehdään.

Mustikkapuuron voi tehdä monella tavalla, niin kuin lähes kaikki muutkin ruoat :-). Eräältä vanhalta mummolta saamani opin mukaisesti käytän siihen mannaryynejä, mutta tiedän, että monet keittävät sen ruisjauhoihin. Rukiin keittäminen on sen verran pitkäniitistä hommaa, että "pikaruokien" ystävänä se ei tule yleensä ensimmäisenä mieleen, vaikka sinänsä ruispuuro oli etenkin lapsena minulle herkkua. Olen toki tehnyt sitä myöhemmin itsekin, ja opettanut jopa lapseni siitä tykkäämään.

Yhtä kaikki, kun syksyllä ostin ja itse keräsin yhteensä pari sangollista mustikkaa, on minulla nyt mistä käyttää. Niinpä, kun puuronnälkä iski, päätin siis tehdä mustikkapuuroa. Päähäni pälkähti kokeilla, miten mehukeitto suurustuu puuroksi, ja hyvinhän se kävi.

Tarvikkeina käytin purkillisen Mansikka-Lime -mehukeittoa, puolisen litraa mustikoita ja noin desin verran mannaryynejä (ryynimäärä on karkea arvio, sillä yleensäkään en mittaile aineksia jos ei ole aivan pakko). Koska mehukeitto on makeutettu stevialla riittävästi, en lisännyt sekaan lainkaan sokeria. Suolaakin laitoin sekaan vain hivenen eli noin teelusikallisen.

Kippasin kaikki ainekset samalla kertaa kattilaan. Kun keitos alkoi kuplia, pienensin lämpöä ja annoin puuron kypsyä kannen alla hyvinkin vartin ajan. Siinä vaiheessa lähdin kyläilemään ja sammutin lieden kokonaan, jättäen kattilan lämpimälle levylle hautumaan. Palattuani muutaman tunnin kuluttua takaisin, oli puuro valmista nautittavaksi. Se sopii syötäväksi aivan sellaisenaan, ilman lisäsokeria tai muita lisukkeita kuten maitoa. Nam!