Pitkästä aikaa tein keittoa, ja vieläpä porosta. Oli aikakin, sillä olen tehnyt pororuokaa viimeksi useita vuosia sitten. Porosta voi tehdä paljon muutakin kuin poronkäristystä, ja melkein kaikki "osat" ovat ruoanlaitossa käyttökelpoisia. Jos kokilta löytyvät sopivat välineet ja reseptit, saa jopa koivista hyvää ruokaa (koparavelliä), joskin koivet ovat nykyään ehkä jo vaikeasti hyödynnettävissä.

Ostin joulun alla valikoiman valmiiksi leikattuja poronihoja, ja sain sen kylkiäisinä kasan ns. pikkuluita. Ne ovat enimmäkseen katkottuja kylkiluita ja pienittyjä selkärangan kappaleita, joissa on jonkin verran leikkuuvaiheessa irrottamatta jäänyttä lihaa. Saattaapa mukana olla muitakin paloiksi pistettyjä luita mukana. Teurastamot joskus jalostavat pikkuluita savustamalla ne ja myymällä ne savuluina. Poronluiden lisäksi kaupasta voi löytyä myös naudan pikkuluita, niitäkin savustettuina ja savustamattomina.

Pikkuluista saa hyvän luusopan, ja savuluista sitä vasta hyvän saakin. Vielä herkummaksi menee, jos savuluista keittää hernekeiton. Tällä kertaa minulla ei siis ollut savustettuja vaan ihan tavallisia pikkuluita, ja tein niistä ihan tavallisen luusopan.

Luusoppaa en pidä tapanani isommin tuunailla. Tälläkin kertaa kippasin (isoon) kattilaan kerralla koko parikiloisen luukasan, pilkoin lohkoina sekaan ison jättisipulin, muutaman suuren porkkanan ja puolenkymmentä kookasta perunaa. Koko homman päälle laskin vettä niin että raaka-aineet peittyivät. Mausteina käytin puoltakymmentä katajanmarjaa, vähän useampaa maustepippuria ja kohtalaista määrää suolaa. Näillä sitten mentiin.

Keitos sai porista hiljakseen osimoilleen pari tuntia. Pitkästä keittoajasta huolimatta perunat olivat vielä lohkoina eivätkä muusina (lienee kiittäminen lajiketta, josta tosin minulla ei ole tietoa). Keittämisen loppuvaiheessa lihat alkoivat jo irtautua luista. Se yleensä merkitsee minulle, että pian päästään ruokapöytään.

Alla on vielä kuva lautasella olevasta keittoannoksesta. Liemi on lähes kirkasta vaikken kuorinut alussa syntyvää verivaahtoa pois kuin aivan nimeksi. Ruokaa se on mielestäni sekin, eikä sitäkään sovi haaskata. Kuvassa näkyy pari kylkiluun palasta havainnollistamassa luiden kokoluokkaa.