Tänään oli taas aikaa leipoa sämpylöitä. Tavalliseen tapaan taas tuli erilaisia kuin ennen, ja lisäksi alussa erilaisia kuin lopussa (tai kai oikeammin sanottuna toisin päin).

Kuivahiiva sai kyytiä, ja tästä lähtien käytän tavallista hiivaa, sen verran iloisesti taikina kohosi alle vartissa. Nesteenä käytin litran kuumaa vettä, johon sotkin pari lasillista EU-myslejä (niitä joita jaettiin joskus vähävaraisille, jaetaankohan niitä nykyään, en tiedä). Samaan syssyyn lisäsin joukkoon jotain varttikilon kokojyväsämpyläjauhoja (sen mitä niistä vielä oli jäljellä, ne kun ovat hirmu hyviä kastikkeisiin), puolisen kupillista ruokaöljyä (sitä samaa), vähän suolaa, puolisen kupillista sokeria, kolme kukkurallista ruokalusikallista vihreää teejauhoa ja kohtuullisen määrän valkosipulijauhetta. Siinäpä ne taisivat olla aluksi. Ai niin, sekaan meni vielä 100 g mantelilastuja kun huomasin, että päiväys oli jo viime vuoden puolella enkä ollut keksinyt niille vielä muuta käyttöä.

Liottelin vesitilkkaseen paketillisen hiivaa ja lisäsin sen sopivaksi jäähtyneeseen vesi-jauhoseokseen. Peittelin astian liinalla ja kun jonkin ajan kuluttua nostin liinaa, ällistyin. Taikina oli kohonnut hyvinkin kaksinkertaiseksi, tuoksui tuoreelle hiivalle ja kupli kun sitä kauhalla heiluttelin.

Nappasin uunin lämpiämään, nostin pellit pöydälle täyttövalmiiksi ja lisäsin taikinakulhoon jauhoja sen verran että sain siitä mielestäni sopivan löysän taikinamassan. Nostelin siitä pienellä kauhalla möykkyjä pellille kohoamaan, ja uunin lämmettyä pistin ensimmäisen annoksen paistumaan. Noin kymmenen minuutin päästä uunillinen oli valmis, ja paisto jatkui peltejä vaihdellen, sämpylöitä purkittaen ja peltejä ladaten. Kolme pellillistä meni samalla taikinalla, mutta koska sämpylät lässähtivät uunissa, lisäsin viimeiselle pellille tarkoitettuun taikinaan vähän jauhoja. Tuloksena oli hieman korkeampia sämpylöitä.

Huolimatta suhteessa suuremmasta teejauhomäärästä ei teen maku juurikaan lisääntynyt. Oikeastaan ainoa muutos oli, että sekä taikina että valmiit sämpylät olivat hieman vihertäviä ("mielenkiintoisen" näköisiä). Käyttämäni jauhot ovat muutenkin sen verran vahvan makuisia, että ominaismakua on näköjään vaikea ylittää. Kokeilu jatkuu siis siltä osin.

S%C3%A4mpyl%C3%A4t.jpg

Kuvassa pienet sämpylät on tehty aluksi. Jauhojen lisäämisen myötä sämpylöiden koko kasvoi. Mittasuhteet asettuvat kohdalleen kun tietää, että lautasen hjalkaisija on jotain 30 senttiä. Kuva ei kerro, että sämpylöistä tuli lopussakin aika matalia. Kuohkeita ne joka tapauksessa ovat, ja maukkaita ilman juustoa ja leikkeleitä, pelkän levitteen kera.