Loma on siitä(kin) mukavaa aikaa, että voi matkailla ja oppia kaikenlaista uutta. Tällä kertaa opin tekemään vuokaleipää, ja siitä löytyikin taas uusi sarka kynnettäväksi.

Lomanviettopaikassani olin mukana leipomassa rukiinmakuista vuokaleipää. Sen sijaan että taikina olisi hapatettu juuren avulla, se nostatettiin pikaisesti hiivalla jolloin leivästä ei tule niin hapanta kuin muutoin tulisi. Maku on kuitenkin mukavan rukiinen, vaikka taikinassa olikin aika tavalla puolikarkeita vehnäjauhoja.

Kotimatkallani poikkesin kyläkauppaan josta löysin Korpelan ruisleseitä. Uusi tuttavuus tämäkin tuote, ja siksi vissiin sen ostinkin. Pahvisessa paketissa on ruissämpylöiden leivontaresepti; en tosin sitä tarvitse, enhän reseptejä muutenkaan noudata (jollen ole saanut niitä lääkäriltä).

Kotona tekaisin siis pari vuokaleipää, ihan kokeillakseni miten se onnistuu. Hyvinhän se meni, parissa päivässä kumpikin tuli syödyksi; hyvä kun ennättivät edes jäähtyä :-)

Sen verran noudatin ohjetta, että laitoin leseet (pari desiä) likoamaan veteen, jota käytin puolisen litraa, melko kuumaa sellaista. Hieman liotteen jäähdyttyä lisäsin vesitilkkaan liuottamani hiivapaketin sekaan ja mukaan pari ruokalusikallista siirappia käytesokeriksi. Suolaakin laitoin pari hyppysellistä mukaan. Jauhoiksi laitoin noin varttikilon sämpyläjauhoja noin aluksi. Sotkos sai kohota liinan alla puolisen tuntia.

Kohonneeseen taikinanalkuun sekoittelin seuraavaksi tavallisia vehnäjauhoja sen verran kuin puulastalla mukavasti sai menemään. Kokemuksesta oppineena en käytä taikinanteossa muovikauhoja, puulasta on helpompi uusia. Kumpiakin tuppaa joskus näetsen katkeilemaan...

Kohottelin taikinaa vielä jonkin aikaa, oiskohan mennyt taas puolisen tuntia. Kohotellessa ehtii tehdä kaikenlaista  kuten siivota, tiskata, lukea tai pelata tietokonepelejä, mistä kukin tykännee. Siinä sivussa lämmitin hellanuunia ja voitelin valmiiksi kaksi kaitaista vuokaa. Rasvasin ne ruokaöljyllä ja leivitin pinnat mantelirouheella (kourallinen kumpaankin) sekä ruisleseellä. Loppujen lopuksi rouhe ei ollut hyvä idea, sillä ensinnäkään se ei tarttunut kovin hyvin leivän pintaa ja toisekseen se paahtui hieman väärällä tavalla. En suosittele.

Uunin lämmettyä valuttelin taikinan vuokiin. Vuokaleivän teko on siitäkin näppärää, että taikinasta voi tehdä löysempää kuin pellillä paistaessa. Vuoka pitää leivän muodossa eivätkä ne leviä littanoiksi niin kuin muutoin voisi käydä jollei taikina ole peltipaistamiseen sopivaa.

Leipien oli tarkoitus olla uunissa puoli tuntia (näitä puolituntisia tässä näkyy piisaavan joka paikkaan), mutta jotenkin aika kului niin että ne paistuivat kolmisen varttia. Ei mitään haittaa, väriä tuli ehkä hieman reilusti mutta palaminen oli vielä kaukana. Ainakin taikina kypsyi, ja päättelinkin lopulta että puoli tuntia olisi ollut ehkä liian vähän paistoajaksi.

Jäähdytin leivät liinan alla, jotta niiden kuori pehmenisi paiston jäljiltä. Lopputuloksena oli kaksi pehmeäpintaista ja sisältä mehevää (ja siis kypsää), hieman rukiilta maistuvaa leipää. Niistä oli ilo leikellä siivuja syötäväksi sekä ruoan ohella että pullan sijasta teeleipinä käytettäväksi. Levitettä ja juustoa päälle ja siinä se, muuta ei tarvittu.

Alla on kuva toisesta leivästä. Muruset ovat sitä mantelirouhetta, jota irtosi leipien pinnasta. Seuraavalla kerralla käytän jotain paremmin tarttuvaa.

Kuvassa leipä näyttää olevan vino. Se onkin, ja se johtuu siitä levitin taikinan hieman epätasaisesti vuokaan. Oletin, että se valuisi tasaisemmaksi mutta niinhän se ei tee. Ensi kerralla tämäkin korjataan, samoin kuin se, että nostatan taikinaa vielä vuokaanlaiton jälkeen jonkin verran.

Leip%C3%A4%201.jpg