Käydessäni jokin aika sitten vakiolähikaupassani huomasin makkarakaapissa veripalttua, ja mieleeni tuli edellä kertomani mämmi- eli palttukeitto. Niinpä ostin pienen palan palttua, ja tänään olikin sitten ohjelmassa palttukeiton teko. Valmiista veripaltusta saa nopeasti maukkaan ja ruokaisan keiton. Siitä, kun olen edellisen kerran palttukeittoa syönyt, mahtaa olla pian pari vuosikymmentä.

Asuin nimittäini silloin kylällä, jossa veripalttua nimitettin mämmiksi ja sitä kaikkien suomalaisten tuntemaa mämmiä puolestaan pääsiäismämmiksi. Vieraillessani eräässä talossa ruoka-aikaan pääsin nauttimaan paikallisesta mäm.mikeitosta, joka ihmeekseni osoittautui veripaltusta keitetyksi.

Leivoin tänään taas pari vuokaleipää, tällä kertaa valkosipulilla ja oliivilla maustettuja. Niiden paistuessa kiehautin palttukeiton. Käyttämäni - eli muistinvaraisesti kokeilemani - resepti oli sangen yksinkertainen: kaadetaan kattilaan puolisen litraa maitoa ja lisätään sekaan 200 g veripalttua, joka on paloiteltu pari senttiä kanttiinsa oleviksi kuutioiksi. Lisätään sekaan vielä ruokalusikallinen voita ja niin koossa ovatkin jo hyvän keiton ainekset.

Kattilaa kuumennetaan ilman kantta niin, että maito melkein kiehahtaa. Levy sammutetaan ja annetaan keiton kuplia muutaman minuutin ajan eli kunnes voi on kunnolla sulanut. Kattila nostetaan levyltä syrjään, kansitetaan ja annetaan levätä vielä muutaman minuutin ajan. Sillä aikaa ehtii vaikka voitelemaan pari voileipää valmiiksi. Sitten ei kun syömään.

Valmiissa paltussa on sopivasti suolaa ja mausteita, joten niitä ei tarvitse lisätä keittoon ollenkaan. Tämä annos riittää kahdelle tai kolmelle, ja jos sekaan syö pari voileipää, se kyllä vatsan täyttää vähäksi aikaa. Ravintoarvoista en tiedä sanoa muuta kuin että rautaa siitä ainakin saa, sitähän veriruoissa tuppaa olemaan luontojaan mukana.

Jos keittoa haluaa tuunata, voi sen tehdä vaikka niin että keittää maidossa sipulisilppua niin kauan, että sipuli pehmenee ja lisää palttukuutiot vasta lopuksi. Palttua ei nimittäin kestä keittää kovin pitkään tai se hajoaa jo kattilassa.

                                                            * * *

Kuten otsikostakin voi päätellä, ei palttukeitto ollut ainoa ruokalaji tällekään päivälle. Se olikin lähinnä jonkinlaista ruokaruokaa eli tarkoitettu pikaruoaksi leipomisen keskelle, ennen oikean ruoan valmistamista. Varsinainen lounas puolestaan oli riisistä ja kanasuikaleista tehty sapuska, jonka lapset aikanaan nimittivät kanamöshöksi (kuulosti kaiketi hienommalta kuin pelkkä mössö).

Möshön perustana oli tällä kertaa lasillinen jasmiiniriisiä (basmatiriiskin käy) ja puoli litraa vettä. Keitin riisin pehmeäksi paketissa olevan ohjeen mukaan. Riisin pehmittyessä kypsensin pannulla pienen rasiallisen (oisko ollut jotain varttikilo tai ehken pari sataa grammaa) broilerin suikaleita, jotka oli sekoitettu hunajamarinadiin.

Tyhjensin kypsät riisit kulhoon ja sekoitin niihin kaksi purkkia jotain Creme Bonjour -valmistetta. Toinen taisi olla maustettu sipuleilla ja toinen jollain yrteillä; mausteet eivät ole ratkaisevia, mikä tahansa CB-pakkaus käy. Tai mitkä tahansa kaksi, sillä yksi ei riitä jos riisiä on käytetty lasillinen; yhdellä möshöstä tulee liian paksua.

Suikaleiden kypsyttyä kippasin nekin samaan kulhoon, ja voilá, pienen sekoittelun jälkeen kanamöshö oli valmista. Aikaa riisin mittaamisesta lautaselle lappamiseen meni jotain parikymmentä minuuttia tai ehkä vähän yli, mutta pikaruokaapa se on tämäkin.

Jos tietää mitä tekee ja tarvikkeet ynnä välineet löytyvät nopeasti, möshön ehtii tehdä ja syödä vaikka puolen tunnin ruokatauon aikana (siis jos ei tarvitse lähteä muualle kokkailemaan, ts. jos työpaikalla on keittiö käytettävissä). Kotoisemmista aineksista tehdyistä ruoista valmistusajaltaan samaan pääsevät esimerkiksi tuppeen keitetyt puikulat ja sipuolivoikastike, näin sivumennen mainittuna.

Möshö, tehtiinpä se kanan- tai possunsuikaleista, maistuu hyvältä sekä tuore- ja mikrolämpimänä että  jääkaappi-kylmänäkin. Jäähtyessään se tosin sakenee joten uudelleenlämmitettäessä sen sekaan voisi lirauttaa hieman vettä.