Tänään tein vaihteeksi erityisen lämmintä ruokaa. Syön tavallisen lämmintä yleensä päivittäin, joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Joskus kiire tai suoranainen laiskuus vaikuttavat niin paljon, että syön vain voileipiä teen kanssa, hotaisen kiireessä puolentusinaa kylmää kaalikäärylettä tai haukkaan jonkin salaattiannoksen.

Jokin aika sitten tekemiäni hernesoijapyöryköitä oli vielä rasiallinen jäljellä, ja päätin keittää potut niiden seuraksi. Ensin kuitenkin keittelin jäähtymään jälkiruokasoppaa: mustikoita mustaherukkamehussa, kummatkin raaka-aineet parin vuoden takaisia ja lahjaksi saatuja.

Sopan jälkeen vuorossa olivat kuoritut, kokonaisina keitetyt potut. Niiden kypsyessä tekaisin kastikkeen johon tunkisin jääkaapistani löytyviä purkinloppuja. Ensimmäisenä katseeni osui ovilokerossa olevaan sinappituubiin. Jaha, siis sinappikastiketta tällä kertaa.

Tein tarkoituksella pohjaksi vaaleanruskean kastikkeen eli kuumensin vehnäjauhoja ruokaöljyssä vain sen verran, että sain jauhot ja rasvan sekoittumaan toisiinsa. Vesilisäyksen jälkeen pursotin kastikkeeseen vajaan tuubin eli noin sata grammaa mustaa eli vahvinta Turun sinappia. Se sai kaverikseen kolmisen kukkurallista teelusikallista valkosipulimurskaa ja reilun lorauksen (ehkä jotain pari ruokalusikallista) kiinalaista soijakastiketta ja ruokalusikallisen chilirouhetta. Siinä se. Suolaa ei luonnollisesti tarvinnut enää lisätä, ja koska en halunnut hävittää kastikkeesta sinapin makua, en käyttänyt tällä kertaa mitann muita mausteita.

Keitosten valmistuttua keräsin lautaselle muutaman kypsän potun, puolenkymmentä kylmää hernesoijapyörykkää ja muutaman kauhallisen kastiketta. Ruokajuomaksi kelpasi kuplavesi eli limsakoneella kaasutettu hanavesi.

Yksinkertaisuus on kaunista. Ja hyvää. Suosittelen lämpimästi, myös lauhemmilla keleillä. Lämmittää.