Tarjosin joulun alla vierailleelle pojalleni eräällä aterialla perheemme toiveruokaa, mannapuuroa. Syön sitä yhleensä joko sokerin ja kanelin kera tai sokerin kera voisilmällä, joskus myös rypsiöljysilmällä, miten milloinkin.

Mannapuuro on helppoa keitettävää, etenkin haudekattilalla. Talouteemme niitä tuli aikoinaan kerralla peräti kaksi kun satuin samalla ruoanlaittokerralla polttamaan ruoan kahdesti pohjaan kun juutuin puhelimeen liian pitkäksi aikaa. Saimme muiden joululahjojen ohella kaksi todella kovaa pakettia. Toinen on ollut jo pitkään kierrossa, toinen vielä toimii sillä sen keitto-osan teflon on vielä ehyt vaikka senkin aluskattilan sisus hilseilee. Alakertaa käytetään vain haudeveden keitossa, joten eipä se isosti haittaa vaikka vanhuus jo vaivaisikin.

Tuolla joulunaluskerralla hoksasin, jääkaapista voita etsiessäni, että minullahan oli varsin vajava purkillinen "Paholaisen hilloa" eli chilihilloa. Siispä siitä silmä puuroon, ja nam. Mannapuuro laimensi chilisoosia sen verran reippaasti, että uusi makuelämys syntyi jälleen kerran. Harmi vain, että hillo loppui sillä syönnillä enkä ole vielä nähnyt kaupoissa vastaavaa tuotetta. Kunhan löydän sen, uusin chilipuuron syönnin.

Poikani, vaikka onkin tottunut kaikenlaisiin kokkauksiin, katseli hieman vinosti herkutteluani. Perinteisen voisilmänsä takaa hän tuumasi: "Ensi kerralla teet varmaan sinappipuuroa". Sanoinkin, että tuopa on hyvä idea, ja sitten keskustelimme siitä, mitä puuroon voisi laittaa ja mitä ehkäpä ei. Poika ei aikonut kokeilla mutta minä päätin toisin.

Tänään keittelin taas mannapuuroa, olihan sunnuntai (keitän sitä toki muulloinkin, mutta se sattui tänään perusteluksi). Koska tuoreessa muistissa oli vielä edellä mainitsemani keskustelu, ei kun tuumasta toimeen. Sattui vielä niin, että jääkaapistani löytyi lähisukulaisteni tekemää kotisinappia.

Nyt voin sanoa, että olen syönyt sinappipuuroa. Makea, jopa siirappiselta näyttävä mutta todella vahva kotisinappi sopii oikein hyvin mannapuuron silmäksi. Puuroa on vielä vähän jäljellä, joten huomenna kokeilen toisenmerkkisellä (tehdastekoisella) sinapilla. Kaapistani löytyy muutamia sinappilaatuja, mm. chilisinappia. Löytyy myös ruokakastikkeena käyttämääni chilikastiketta (jota saa vain perunalastufirman tehtaanmyymälästä, harmi sinänsä).

Seuraavaksi kokeilen kenties, miltä puuro maistuu kun sinapin lisää siihen jo keittovaiheessa. Tai sitten en.