Piimäpiirakkakokeilut jatkuvat... Viimekertaisen - menestyneen - ohrajauhokokeilun jälkeen testasin tänään, miten kauraryynit suhtautuvat joutumisestaan piimän seassa uuniin. Hyvinhän siinä kävi; tein kaksi piirakkaa, kummatkin hieman eri kuiva-ainekoostumuksella.

Aloitin kokeilun ilmeisen varovaisesti, käyttäen kauraryynejä ja vehnäjauhoja seossuhteessa 0,3 dl + 0,4 dl. Sokeria laitoin taikinaan 2 dl ja margariinisulaa 150 g. Mausteita en tukkinut sekaan tällä kertaa sen kummemmin, nostatusaineetkin olivat (ja ovat jatkossaki) samat sooda (n. 1,5 tl) ja leivinjauhe (n. 2,5 tl). Piimääkin meni jokseenkin puoli purkillista, noinniinkuin purkkikaadolla arvioituna.

Piirakka paistui hyvin ja oli uunista ottaessani pehmeän näköinen vaikka oli mukavan vaaleanruskea. Viimeksi toinen piirakka pääsi hieman turhan tummaksi kun kirja, jota paistaessani lueskelin, oli liiankin mielenkiintoinen. Tänään en ehtinyt lukea mitään, sillä vuokraisäntä oli kyläilemässä. Ehdin tosin paiston ohessa auttaa uusien komeroiden kasaamisessa, mutta siitä huolimatta ei kumpikaan piirakka kärähtänyt, ei edes liiaksi tummunutkaan.

Ensimmäisen piirakan onnistumisen seurauksena toiseen taikinaan menikin sitten loput kaurahiutaleet eli 4,5 dl mitalla mitattuna. Loput 2,5 dl oli vehnäjauhoja. Tänään käytin jauhoina erikoisvehnäjauhoja edelliskerran puolikarkeiden sijasta koska ne loppuivat käytännössä jo viimeksi. Pitää käyttää sitä mitä löytyy; vaihtoehtona olisi ollut sämpyläjauhopussi, mutta siitä teen sämpylöitä tai muuta leipää jossain vaiheessa ja sitä vaihetta odotellessa käytän niitä kastikejauhoina. Tein tosin viime viikolla pari vuokaleipää ja niihin meni jonkin verran sämpyläjauhoja mutta isosta pussista piisaa pitkästi. Leipä oli sitä mistä olen aiemmin jo ehtinyt kertoakin, sitä mihin tulee niitä sokerijuurikasleikehiutaleita (kiva yhdyssana, eikö :-} ).

Toinenkin piirakka onnistui mukavasti, ja makukin sattui kohdalleen kun laitoin jauhojen sekaan taas pari isoa teelusikallista mintturouhetta, roimasti pomeranssinkuorijauhetta ja teelusikallisen muskottipähkinäjauhetta. Hei, tämähän taitaa ruveta sujumaan!

Piirakoiden pinnoitetta tehdessäni välähti mieleen, että maustanpa senkin. Niinpä lirautin tomusokerin, rasvasulan ja kahvitilkan sekaan jotain teelusikallisen manteliesanssia makua antamaan. Hyvää tuli. Nam! Toisen piirakan päälle ripottelin vielä nonparelleja, toisen varalle oli muita suunnitelmia.

Viime talvena kehittelin ajatusta käyttää piparkakkumuotteja kakkumuotteina. Nyt tein testin toisin päin: irrotin kuorrutetusta piirakasta piparkakkumuotilla pikkukakkusia jotka vielä erikseen koristelin. Ensimmäinen versio oli käyttää niitä pieniä tahmeita mardeladikarkin tapaisia palasia, joita laitetaan kuivakakkuihin, niitä sukaatin tapaisia. Koska ne ovat nimenomaan tahmeita ja kiinni toisissaan, pinnoitin ne mascovadosokerilla (sekoittaen juomalasissa palasia ja sokeria haarukalla...). Tulos oli lopulta sen näköinen kuin alla oleva kuva näyttää.Piirakkapiparit%201.jpg

Kuvassa perinteisellä - joskin pienellä - piparkakkumuotilla irrotetut kakkuset ovat kakkulautasella. Teelusikka on mukana mittasuhteen havainnollistamiseksi.

Kokeilin maustaa sokeroidut kakkutäytepalaset neilikalla, mutta koska tulos sai minut hieman yskimään, päätin jättää niiden käytön johonkin toiseen yhteyteen, esim. suoraan taikinaan lisättyinä.

Seuraava versio jäikin tällä kertaa lopulliseksi. Sulattelin rasiallisen hilloja (eli lakkoja, valokkeja, muuraimia tai miksi niitä kukin seudullaan nimittää) hieman kohmeisiksi ja poimin rasiasta parhaiten kokonaisina säilyneet kakkusten koristeeksi. Tulokset näkyvätkin jo seuraavassa kuvassa.

Piirakkapiparit%202.jpg

Tässä kuvassa näkyy lusikan vieressä muotti, jolla kakkuset on stanssattu pohjana käytetystä piirakasta. Huomaa, että myös kakkualusta on jalostunut: pohjalla käytetyn pergamiinipaperin alla on punainen lautasliina. Kummatkin on myös muotoonleikattu. :-}

Piirakkapiparit%203.jpg

Tämä on siitä harvinainen kuva, että sen ottamiseksi mietin asettelua ja esillepanoa, joskaan en näköjään tarpeeksi. Pöydän pinnassa näkyvien puunsyiden sijasta kuvassa olisi voinut olla hieman esteettisempi alusta, mutta kaikkea ei voi saada kerralla, ei edes toisella. Ehkä tässäkin tarkkuus aikanaan paranee tai sitten ei. Kuva kuitenkin kertoo yhden tarjoiluehdotuksen, jota jatkossa kehittelen eteenpäin, itse substanssin eli leivonnaisen tuotekehittelyn ohessa.

Tästäpä tämäkin kehittyy. Näitä esitellessäni ja maistatellessani esille tuli koko joukko uusia ideoita. Kokeilen niitä kunhan tähänastiset tulokset on syöty ja sulateltu. Ei makeaa mahan täydeltä!