Tulipahan taas leivottua yksi piirakka lisää. Sovelsin jälleen tuttua piimäpiirakan ohjetta, yllätys yllätys...

Tässä näette, miltä piirakka näytti mennessään uuniin.

Punajuuripiirakka%20uuniin.jpg

Aivan oikein arvattu, punainen väri on peräisin punajuuresta. Lisäsin sitä raasteena yhden ison punajuuren verran. LIsäksi muutin taikinan ohjetta sen verran, että piimän sijasta käytin siihen purkillisen (2,5 dl) sipuli-pekoni-ruokakermaa sekä purkillisen kermaviiliä. Vettä lisäsin pienen tilkan siksi että huuhtaisin vesilirauksella ruokakermapurkin puhtaaksi ennen sen laittamista kartonkikeräykseen.

Harmikseni kuitenkin piirakka näytti ihan tavalliselta kun otin sen uunista, nimittäin tällaiselta:

Punajuuripiirakka%20uunista.jpg

Punaista siinä ei ole edes häivähdystä, ei sisällä eikä päällä. Punajuuriraaste erottuu juuri ja juuri, kuten kuvan piirakan etuosastakin ovi tarkkasilmäinen havaita. Leikattujen palasten reunoilla myös näkyy pieniä punajuuren kappaleita.

Ainakaan tuoreeltaan maisteltuna piirakassa eivät juuri pekoni ja sipuli maistu, ei myöskään punajuuri, mutta kenties maut vahvistuvat kunhan piirakka kunnolla jäähtyy. Edellinen, tattariin leivottu gluteeniton piirakka, muutti rakennettaan ja makuaan muutaman päivän säilyttämisen jälkeen. Jääkaapissa ollessaan se muuttui hieman murenevammaksi mutta vielä maukkaammaksi kuin mitä se oli leivontapäivänään. Ehkä tällekin käy samalla tavalla.

Rasvaksi käytin tällä kertaa oikeaa voita, margariini kun oli loppunut. Oli minulla vielä hieman paistettua läskiä jota olisin voinut sulattaa mikrossa, mutta ajattelin että antaapa olla tällä kertaa. Toisaalta kun pekoni tuntuu sopivan piirakkamauksi, aikomuksenani on tehdä piirakka johon tulee oikeaa pekonisilppua. Siihen sopisi luonnollisesti myös sulatettu silava sekaan.

Minulla on toinenkin sipuli-pekoni-ruokakermapurkki, joten muitakin makujuttuja on lähiaikoina luvassa, etenkin jos pakkanen pysyy näissä lukemissa enkä viitsi lähteä ulkopuuhiin. Leipominen ja kokkaaminen on kylmällä mukavaa.