Enpä tietäisi että tällaisia on olemassa jollen olisi aikoinaan (olisikohan vuosi sitten?) ostanut aasialaistuotteita myyvästä kaupasta pussia, jossa oli tällainen etiketti:


Kalmaripussin%20tiedot.jpg

Tiesin ostavani mustekalaa ja luulin (itsekseni tosin ihmetellen), että pussissa oli jonkinlaisia mustekalapihvejä. Arvelin niiden olevan lonkeronpalasia tai jotain, ne kun olivat sellaisia litteitä läpysköitä, pakastettuja sellaisia. Nakkasin pussin pakkaseen ja se ikäänkuin unohtui sinne. Samalla tavalla "unohdan" muitakin ruokatarvikkeita ja teen tämän tästä mielenkiintoisia löytöjä komeroitteni kätköistä tai pakastimen uumenista.

Tänään päätin, että nyt on kalaruokapäivä. Muistin nämä mustekalat ja ajattelin paistaa ne pellillä, kaikki kerralla, ja syödä ne jonkin kastikkeen ym. höysteiden kanssa. Tuumasta toimeen ja pussukka pois pakkasesta. Tältä ne näyttivät pellille asetettuina.

Kalmarit%20pellill%C3%A4.jpg

Läpyskät ovat varsin valkeita ja valkoisuutta vielä korostaa tuo huurre niiden pinnassa, kertoen niiden tulleen suoraan pakastimesta. Tässä vaiheessa laitoin uunin lämpiämään, sillä asiasta mitään tietämättömänä päättelin, että ne voisi olla paras paistaa ikään kuin ranskisten tyyliin eli pistää jokseenkin ne jäisinä kuumaan uuniin.

Itse asiassa ne ehtivät hieman sulaa ja pehmetä ennen kuin uuni oli lämmin. Se oli loppujen lopuksi hyväkin asia, sillä sulaessaan ne kostuivat sen verran että sain mausteet mukavasti pysymään niiden pinnalla. Mausteiksi ripottelin niiden päälle suolaa, valkosipulijauhetta ja valkopippurijauhetta. Viimemainittuja laittaessani tuli mieleen, että niitä käyttäessä on syytä olla varovainen tai ainakin silmätä purkkia tarkemmin ennen ripottelua, ne kun ovat samannäköisiä ja melkein samannimisiäkin ja siksi sijaitsevat maustehyllylläni vierekkäin. Tulee aika tulista jos valkopippuria menee soosiin sen verran kuin tavallisesti käytän valkosipulijauhetta :-).

Uunin lämmettyä nostin pellin sisälle ja suunnittelin jatkotoimia. Tekaisin pikaisesti löysän valkokastikkeen, samanlaisen jota käytän lipeäkalan kanssa. Siihenhän käytän nesteenä ruokakermaa ja mausteina suolaa, valkosipulia ja valkopippuria eli samat kuviot kuin mustekalojenkin kanssa.

Katselin pakastimen sisältöä etsien sieltä laitettavaa, mutta tulin toisiin ajatuksiin. Koska uunissa on kalapelti, ei sinne kannata muuta tunkea, joten jatkoin mietiskelyä ja hoksasin porkkanapussin pöydän kulmalla ja kas, kalat tulisivat saamaan seurakseen porkkanaraastetta kolmen porkkanan verran.

Suunnilleen tunnin kuluttua tökkäsin kalanpalaa haarukalla ja totesin että taitaa olla valmista. Kummastelin samalla sen ulkomuotoa. Nostin pellin uunista ja laittelin ensimmäisen annoksen lautaselle valmiiksi. Tällaista jälkeä siitä tuli, isolle lautaselle aseteltuna:

Kalmarit%20lautasella.jpg

Kuvassa on kolme mustekalaa kastikkeen ja porkkanaraasteen kera. Ihan huvin vuoksi ja "kuvaa kaunistaakseni" ripottelin raastetta myös kalojen päälle.

Tässä vaiheessa minulle selvisi, että kyse ei ollutkaan kalanpalasista vaan käytännössä kokonaisista kalmareista. Selasin nimittäin nettiä ja etsin tietoja pussissa olleen tieteellisen nimen (Todarodes pacificus) perusteella. Kalanpalat olivatkin japaninliitokalmareita, jotka mitä ilmeisemmin on perattu syöntivalmiiksi poistamalla niistä lonkerot ja sisäelimet ynnä muut ei-syötävät osat.

Perkkkuutavasta johtuen kalat olivat ikään kuin pieniä pusseja, joiden sisään voisi laittaa kaikenlaista asiaankuuluvaa (ja vaikka Aasiaankuuluvaa, jos se sattuu sopimaan asiaan). Yritänkin löytää näitä lisää ja kokeilla, millä kaikella niitä voisi täyttää.

Kalojen maku sellaisenaan on hyvin mieto, huolimatta siitä, että ripottelin mausteita niiden päälle. Tekemäni kastike sekä porkkanaraaste sopivat hyvin niiden seuraksi eikä muutaman kalan syömiseen minulla mennytkään kuin hetki. Kahdeksasta kalasta - paketin sisällöstä - ei tule kovinkaan montaa annosta, etenkään jos ruokailijat ovat tällaisten ruokien ystäviä...

Jälkiruoaksi kiehautin muutaman mätipallukan, jotka olivat peräisin viime kesänä pyydetyistä ahvenista. Varmaan ne ovat olleet jo tarpeeksi kauan pakastimessa, mahdollisia loisia ajatellen. Tiputtelin ne jäisinä kiehuvaan, suolalla maustettuun, veteen ja keittelin niitä hitaasti kymmenisen minuuttia. Muuten tuli hyviä, mutta seuraavalla kerralla laitan paljon reilummin suolaa, ne kun eivät ehtineet oikein suolautua tuossa ajassa. Muita mausteita ne eivät kuitenkaan kaipaa.