Kylmäkaapin viimeiset nauriit ja pakastimen viimeiset seipalat, siitähän se soppa syntyy.

Sain nauriita ostaessani niiden myyjältä vinkin käyttää niitä kalakeitossa perunoiden sijasta. Neuvo oli oiva, se tuli tänään testattua. Reseptikin on äärettömän yksinkertainen.

Kuori ja pilko kolme-neljä mukavankokoista naurista, raakapainoltaan yhteensä reilut puoli kiloa. Laita ne vähään veteen kiehumaan. Lisää sekaan suolaa sen verran kuin arvelet keittoon lopulta tarvittavan (tai oikeastaan vähän vähemmän jotta jää lisäysvara). Nakkaa sekaan puolentusinaa viherpippuria, hieman valkopippurijauhetta sekä reilusti sipulirouhetta ja valkosipulijauhetta.

Kun kattila alkaa kiehua, pienennä levyä niin että neste juuri ja juuri kuplii kannen alla. Anna hautua kunnes nauriit ovat pehmenneet. Lisää sitten sekaan paketillinen paloiteltua seifilettä, reilu puoli litraa maitoa (arvioi sopiva määrä) ja kohtalaisen reilu möykky voita.

Anna edelleen hautua samalla lämmöllä, kunnes liemi alkaa kuplia. Ota kattila liedeltä ja lisää halutessasi pinnalle kuivattua tilliä (mistäpä sitä juuri tähän aikaan tuoretta saisikaan). Tarjoile ja nauti.

Nauris antaa keittoon makeutta vaikka itsessään saattaakin olla hieman kitkerän makuinen, lajikkeesta ja tuoreudesta riippuen. Itselläni ne olivat muutaman viikon jääkaapin kasvislokerossa, joten säilytysaika ehkä selittää hienoisen kitkeryyden. Se tosin mielestäni maustaa mukavasti kalakeittoa.

Tämäkin lisätään "tätä tehdään uudestaan" -kokkausten joukkoon. Sei on aika mauton kala, joten sen sijaan voisi kokeilla esim. haukea tai madetta, jos niitä sattuisi joltain saamaan.