Kun ei ehdi tehdä uutta sutta pitää muistella menneitä.

Kesällä sai päähäni tehdä todella punaista muusia, pelkistä punajuurista. Siispä punajuuriostoksille. Kaupasta löytyikin sellaisia pieniä, mistälie tuotuja mutta punajuuria yhtä kaikki.

Pesu, kuorinta ja kattilaan kypsymään. Siitä se lähtee. Ja siihen se jäikin.

Olen aina muistuttanut toisille, että hellan äärestä ei saa mennä kauas jos sillä jotain valmistuu. Uuni on eri asia, sitä ei tarvitse koko aikaa vieressä vahtia. Niinpä poistuin käynnistämään tietokonettani ja siiihenpä sitten jäinkin, kunnes keittiöstä kantautuva tuoksu toi mieleen: PUNAJUURET OVAT KATTILASSA!

Tottakai siinä kävi nii kuin odottaa sopii, Vesi oli kiehunut kuiviin ja punajuuret kihisivät kiukusta kuuman kattilan pohjalla. Asiaa ei hirvittävästi auttanut, että löin kattilan vesihanan alle ja laskin siihen uutta vettä.

Lopputuloksena oli näkkäriateria, kymmenkunta turhan hyvin paistettua punajuurta ja kattila, josta pitää silloin tällöin takoa pohjaa sisäänpäin, se kun "hieman" pullistui. Se on kuitenkin muutoin niin hyvä, ollen vieläpä kerrospohjainen, etten ole raskinut sitä hävittää. En sittenkään, vaikka ostin toisen melkein samanlaisen tilalle. Näitä sattuu joko toisinaan, kuulemma muillekin...