Kaapissa oli vanhoja perunoita. Ei siis oikeasti vanhoja vaan sellaisia, jotka sopivat muusiperunoiksi. Siispä muusin tekoon kun sellaista teki mieli.

Koska tällä kertaa ei ollut muusiin tarvittavaa maitoa, kokeilin ihan muuta. Kookosmaitoa. Sitä oli joskus tullut ostettua, mutta purkki oli unohtunut kaapin perälle (niin kuin monta muutakin ruoka-ainetta jo tätä ennen ja tämän jälkeenkin). Samapa tuo, jos sen nyt käyttäisi pois. Miltähän maistuisi kookosperunamuusi?

Kookosmaitopurkki oli sen verran iso, että siitä jäisi yli muusin jälkeenkin. Koska sitä ei voi enää sulkea, siitä pitää tehdä jotain muuta. Ahaa-elämys: kananmunakastiketta. Ei kun tuumasta toimeen.

Lopputulemana oli sekä uusia makuelämyksiä että pettymyksiä. Koska kookosmaito oli käyännössä purkillinen vettä jonka päälle oli jähmettynyt kerros kookosrasvaa, ei siinä juuri kookos maistunut. Ei maistunut sitten muusissakaan. Sen sijaan kastikkeessa oli jonkin verran kookoksen makua. Muutenkin kastike oli miellyttävää, sillä käyttämäni kananmunat olivat luomusellaisia joissa oli erittäin voimakkaan värinen keltuainen. Poikkeuksellisesti kananmunakastike ei siten ollutkaan valkoista vaan haalean keltaista :-).

Ensi kerralla kokeilen tehdä muusin kookoskermaan. Jos sekään ei auta, käytän voin sijasta kookosrasvaa. Eiköhän ala maistumaan kookokselta. Eri asia sitten on, onko se syötäväksi hyvän makuista, mutta syödään sitten taas näkkileipää...

***

Tähänkin jatko-osa ennen julkaisua: kerroin työpaikallani pettymyksestäni ja sain vihjeen, että kookosmaidon sijasta kannattaisi käyttää kookoskermaa. Se on kuulemma voimakkaamman makuista. Pitänee kokeilla sitä seuraavaksi, ja vasta sitten kookosrasvaa. Porras kerrallaan, porras kerrallaan...