Sain syksyn mittaan hankittua pakastimeeni muutamia kukkoja ja kanoja ja joskushan nekin on syötävä. Tänään olikin sitten yhden kukon vuoro. Tai oikeastaan sen vuoro tuli jo eilen. Keittelin sen silloin läpikypsäksi eli niin pitkään että luut irtoavat osapuilleen ravistelemalla lihoista.

Kukonkeittoveden maustoin reippaasti currylla, suolalla, valkopippurilla, sipulilla, valkosipulilla ja chilillä. Ajatuksena oli, että käyttäisin lientä johonkin varsinaiseen ruoanlaittoon. Olisipahan sitten siinä makua jo valmiiksi.

Tänään loppuvalmistin kukkoaterian. Ensin ajattelin tehdä siitä keittoa tai kastiketta mutta päädyin kuitenkin tekemään siitä ruokaa kokojyväpikariisin avulla. Keitin kukonkeittoliemessä lasillisen riisiä hauduttaen sitä se imi itseensä liemen liki kokonaan. Sillä välin selvittelin luut kukosta ja pilkoin lihat pieniksi paloiksi.

Kerrostin keitetyn riisin ja kukonlihat voideltuun uunivuokaan, lisäten sekaan pussillisen pakastettuja sekavihanneksia pariin kerrokseen jaettuna. Lopuksi ajattelin, että kiinteytän sapuskan makaronilaatikon tapaan. Siihen tarvitsin purkillisen kookoskermaa, johon sekoitin kaksi kananmunaa, lisäten vielä mausteeksi puolisen teelusikallista kardemummarouhetta.

Paistoin vuokaa puolisentoista tuntia - leivinpaperi kantena - noin 170 asteessa. Lopputuloksesta ei tullutkaan sellaista makaronilaatikon tyylistä kiinteää laatikkoa vaan melko irtonaista tavaraa; kookoskerma-kananmunaseosta oli kaiketi liian vähän. Mausteitakin olisi saanut olla hieman enemmän. Muutoin tulos oli vähintään tyydyttävä; helppoa lusikoida ja maistui sopivasti kanalle (vaikka olikin kukosta tehty). Lievä kookoksen makukaan ei ole mikään haitta, pikemminkin päinvastoin.  Maku on sen verran hyvä, että syödyksi se joka tapauksessa tulee melko nopeasti. 

Kuuluu sarjaan "tätä tehdään toisenkin kerran" :-).