Tykkään syödä salaatteja mutta olen varsin laiska niitä tekemään. Toisinaan tosin iskee inspiraatio niidenkin osalta. Hommaa helpottaa myös se, että kaupasta saa valmiita annospusseja, joissa on koottuna erilaisia salaattiaineksia ja jopa nille tarkoitettuja kastikkeitakin.

Ostan silloin tällöin Perhesalaatti-pussin. Ulkomuistista muistellen siinä taitaa olla kolmen tai neljän tyyppisiä salaatinlehtiä, jotka on jopa silputtu valmiiksi. Syötäväksi tehtynä saalis on sataprosenttinen eli kaikki on käypää, hukkapaloja ei jää jäljelle. Maksat siis vain syöntikelpoisesta tavarasta.

Käytän Perhesalaattia raaka-aineena sellaisenaan. Toisinaan sekoittelen mukaan nakinpätkiä tai pilkottuja lihapullia (tavallisia tai broilerista tehtyjä, mitä nyt sattuu olemaan). Myös keitetyn kananmunan palaset ja juustonkappaleet käyvät saatteeksi.

Viimeksi tyydyin jättämään täyteosat vähemmälle ja ainoastaan maustamaan salaatinlehtisilppua. Jääkaapistani löytyi - ei niin yllättäen - vuosia sitten ostamani seesamiöljypullo liki puolillaan, joten sitä meni salaattikulhoon runsain pisaroin. Koska kesällä ostamani ja ammoin käyttämäni sitruuna-oliiviöljy jätti jälkeensä pelkkiä hyviä muistoja, ripsautin lehtikulhoon myös sitruunatäysmehua keltaisesta pullosta (jonkalainen löytyy melkein joka keittiön maustekaapista, otaksun).

Smetana-fariinisokerikastikkeesta yli jäänyttä fariinisokeria oli vielä vajaa pussillinen jäljellä, ollen vielä viimekertaisen käytön jäljiltä pehmeääkin, joten ripottelin sitä kenties kukkurallisen ruokalusikallisen verran sekaan. Tai siis noin sen verran; kun en juurikaan aineita mittaile, kaikki määrät ovat yleensä "noin".

Sekoittelin aineksia tovin ja jätin ne jääkaappiin maustumaan pariksi tunniksi. Lopputulos oli hieman makeaa, mukavanmakuista salaattia joka katosi yhdellä syöntikerralla. Hyvää siis oli.

Kuvia ei ole valmistuksen alusta, keskeltä eikä lopusta, mutta eipä niitä tarvitakaan. Tavan salaattia, vähän maustettuna. Siinä kaikki.