Sain jokin aika sitten eräältä ystäväperheeltä monta pakettia valmiiksi pakattua hirvijauhelihaa. Sulateltuani yhtä pakettia pari päivää jääkaapissa, päädyin  lyhyen miettimisen jälkeen helppoon ratkaisuun: teenpäs tällä kertaa hirvipihvejä.

Tuumasta toimeen ja toimesta toiseen: puoli kiloa hirvijauhelihaa sai kaverikseen isoon kulhoon joukon mausteita: kymmenen juuri murskaamani katajanmarjaa; reilusti kirveliä, kynteliä ja timjamia, puolisen teelusikallista valkopippuria, mustapippuria ja kardemummaa, teelusikallisen (eli tyyliin: purkista loput) rosmariinia ja jonkin verran suolaa.

Kaappeja tutkittuani lisäsin valikoimaan vielä (tosiaan, punnittuna tällä kertaa) 20 g Fibrex-sokerijuurikasleikerouhetta, 50 g mannaryynejä ja 50 g riihiruisjauhoja, Rasvana käytin 70 g:n verran kylmäpuristettua rypsiöljyä. Merkeillä ei minun keittiössäni ole väliä, kotimaisuus ja tuotannon läheisyys painavat kuitenkin aika tavalla kun teen ostosvalintoja.

Tässä vaiheessa vain sekoitin ainekset ja jätin ne lepäämään vartiksi,sillä etenkin Fibrex on sellaista että sen täytyy imeytyä ja pehmetä kunnolla jottei myöhemmin tule ikäviä yllätyksiä. Lisäksi kuivien aineiden imeyttäminen helpottaa tarvittavan nestemäärän arviointia, kunhan siihen vaiheeseen ehditään. Samalla ennätin tiskailla ja tehdä muihin ruokiin liittyviä valmisteluja.

Imeytys- ja pehmennysvaiheen jälkeen lisäsin mukaan kolme isoa kananmunaa. Muistin tässä vaiheessa jauhelihaa koskevan ohjeen enkä sekoitellut taikinaa kuin sen verran, että sain jotenkin kananmunat sotkettua osaksi taikinaa.

Hirvipihvit%20pannulla.jpg

Kuvan pihvit olen juuri nostanut pannuun paistumaan. Paistorasvana käytin voita, jotta joskus hankkimani voipaketti tulisi käytettyä ennen kuin sen eräpäivä ehtisi mennä kauaksi ohi. Yleensä käytän ruoanlaitossa jo niin monesti kehumaani kylmäpuristettua rypsiöljyä, mutta jotkut jutut vaan on tehtävä voihin. Siksi sitäkin löytyy jääkaapistani :-).

Paistoin pihvit pienellä lämmöllä (taisi olla kolmosella) kannen alla, jotta ne vain kypsyvät mutta eivät pala eivätkä kuivu. Taikina oli sillä tavoin notkeaa, että muotoilin vain ensimmäisen pannullisen käsin (kertakäyttökäsinein), sen jälkeen otin käyttöön pienen kauhan. Sillä sai sopivan kokoisen annoksen ja kun sen lätkäytin pannulle, muotokin oli melkein jo valmis. Vähän silottelua ja se oli siinä. Kansi päälle ja kypsymään. Kirjaa ehdin lukea muutaman sivun ennen kuin käänsin pihvit, saman verran ennen kuin nostin ne pannulta rasiaan jäähtymään.

Valmiit pihvit maistuivat aika vahvasti rosmariinilta, joten sitä taisi mennä aavistus liikaa. Muutoin maku oli mitä mainioin, ja rakennekin koossapysyvä eli hyvä. Pihvit varmaan sopivat aika hyvin kookoskermamuusin kaveriksi, otaksun.