Viime kerralla kun tein maitopiirakkaa, päätin seuraavaksi kokeilla voimakkaampia mausteita. Nyt sitten tulii se seuraava kerta.

Tällä kertaa tein taikinan suunnilleen käänteisessä järjestyksessä. Ensin kulhoon meni valko- ja muilla sipuleilla maustettua Bonjour-fraichea (nimet saavat olla nyt sinnepäin, en kehtaa lähteä keittiöön niitä tarkistamaan). Makeutta antamaan valutin sekaan jotain puoli kuppia viiva kupillisen tummaa siirappia, reilusti vanilliinisokeria (halvempaa kuin vaniljasokeri) ja satakunta grammaa rusinoita. Lisää sipulien makua tuli, kun ropsautin isoista purkeista arviolta neljänneskupillisen (saattoi mennä enemmänkin...) sekä sipuli- että valkosipulijauhetta. Täytyy sanoa, että tässä vaiheessa hetken hirvitti mutta myöhäistähän se jo oli :-)

Kolme luomukananmunaa lisättyäni sekoittelin tähänastiset ainekset huolellisesti sekaisin. Seuraavaksi ajattelin vahvistaa taikinanalkua vehnäjauhoilla, joten sekoitin puoli litraa karkeita vehnäjauhoja, kaksi (tee) lusikallista soodaa ja saman verran leivinjauhetta keskenään, lisäten ne lastalla hämmentäen kulhoon. Tuloksena oli melko tahmea puuro, joka kaipasi ohentamista jotta sen saisi tasoiteltua pellille.

Vasta tässä vaiheessa avasin maitopurkin. Järkeilin homman niin, että jos aluksi sotken kaikki muut ainekset keskenään, voin säätää taikinan valuvuuden helpommin kuin aloittamalla ainesten yhdistämisen maidosta. Näinpä liruttelin maitoa vähin erin taikinan sekaan kunnes tulos oli mielestäni soppeli. Maitoa meni melko tarkkaan neljänneslitra.

Tavoistani poiketen tein tänään ruokaa siten, että punnitsin useiden käyttämieni ainesten määrät. Keittiövaaka nyt vaan sattui olemaan tiskipöydällä näkösällä joten ajattelin, että kaipa tuotakin voisi nyt sitten joskus käyttää. Että näin tänään.

Alkuperäinen ajatukseni oli tänään se, että laittaisin piirakkaan rusinoiden sijasta  tai lisäksi kinkkusuikaleita. Pakastimeen vilkaistuani totesin mahdollisten suikaleiden olevan niin syvällä kaiken alla, että ne saavat levätä siellä vielä tovin aikaa. Rusinoita sai kaapista helpommin kuin suikaleita pakastimesta, totesin.

Paistoin piirakkaa parisenkymmentä minuuttia eli kunnes väri näytti ruskean uunilasin läpi melkein jo liian tummalta. Itse asiassa se olikin silloin parhaimmillaan. Muistaisikohan tämän jatkossakin..?

Valkosipulipiirakka.jpg

Tässä kuvassa on piirakka juuri uunista otettuna, leikkuulaudan päällä lepäävänä. Pyöräytin sen tuohon laudalle ympäri, irrotin leivinpaperin ja jätin sen sitten piirakan päälle suojaksi siksi aikaa kun piirakka hieman jäähtyi jotta voisin sen leikata. Mistä lienee johtui, mutta tällä kertaa piirakka kohosi varsin mukavasti, ollen paistettuna pari-kolme senttiä paksu.

Valkosipulipiirkan%20palat.jpg

Tässä on piirakanpalasia isolla lautasella (melkein pitsalautasen kokoinen). Vasemmanpuoleiset viisi ovat pohjapuoli ylöspäin, oikeanpuoleiset esittelevät piirakan paistopintaa. Rusinoita tuli taikinaan runsaasti niin kuin kuvastakin näkyy. Piirakan rakenne oli tässä vaiheessa hieman kuivempi ja mureampi kuin oli ajatukseni, mutta oletan että kunhan nämä kunnolla jäähtyvät merkkarirasiassaan, asia oistuu eli korjautuu.

Maku ei vieläkään ole niin valkosipulinen kuin haluaisin, mutta suunta on jo hyvä. Ehkä käyttämäni valkosipulijauhe oli jo sen verran iäkästä että sen maussa oli tapahtunut hiipumista. Toisin sanoen: ensi kerralla käytän joko tuoretta valkosipulia tai purkkiin pakattua valkkosipulimurskaa. Sekö se on ettei piirakkaan makua saada :-)

Piirakanpaloja tuli puolisentoista isoa irtokarkkirasiaa, joten tulihan niitä. Eipä sillä, eipä taaskaan kauaa kestä kun ne on syöty ja pääsen taas uutta kokeilemaan.