Alkuvuosi on ollut niin kiireinen etten ole ehtinyt kovin kummallisia kokkailemaan. Jotain olen keitellyt tai paistellut mutta aika usein ostanut jotain puoli- tai täysvalmista tai lämmitellyt vanhoja "muistoja" pakkasesta. En tiedä, osuiko kaikki kohdalleen vai menikö ohi, mutta satunnaisesta ruoanlaitosta ja kiivaasta työtahdista huolimatta paino on noussut melkoisesti. Toisaalta se voi kertoa ostoeväiden paremmuudesta omatekoisiin nähden, sillä sehän on huono kokki joka ei liho omilla keitoksillaan eli kun minulle kävi ikään kuin päin vastoin..

Nyt työrintamallakin alkaa olla jo sen verran rauhallisempaa että ehdin kotona jo kokkailemaankin, ja olen tehnyt taas mielenkiintoisia löytöjä ruokatarvikekaapeistani ynnä pakastimesta. Viimeisimpiä havaintoja oli, että purkillinen Ribeira-mustekalapaloja alkoi tulla tiensä päähän. Hämmästyttävää itse asiassa oli, että sen eräpäivä oli vasta nyt, se kun on ollut kaapissa jo melko pitkään ja siksi sinne unohtunutkin.

Tällä kertaa ajatuksenjuoksu oli jokseenkin sellainen, että kun löysin pöydältäni pussillisen pähkinöitä (sellaisen sekoituksen), ajattelin että mitenhän paahdetut pähkinät sopisivat mustekalojen yhteyteen. Niistä voisi jopa tehdä kastikkeen kokonaisena keitetyille perunoille.

Siispä pannulle ruokaöljyä ja iso kourallinen pähkinöitä kannen alle hautumaan. Samaan aikaan kippasin mustekalapalat liemineen pikkukattilaan hautumaan siksi aikaa kun kuorineen syötävät perunat kypsyvät kolmannessa kattilassa.

Tottakai jokin meni pieleen, kun oli kolme kattilaa yhtä aikaa hellalla. Kohta ihmettelin, että perunat eivät kiehukaan ja hoksasin että pähkinät tuoksuvat aika vahvasti. Niinhän siinä kävi että pienensin perunakattilan levyä kun piti pienentää pähkinäpannun levyä, tuloksena se, että pähkinöistä tuli paistettuja eikä paahdettuja.

Ei mitään, seuraava vaihde oli se, että jäähdyttelin pähkinät ja rouhin ne sauvasekoittimeen kiinnitettävän rasian avulla ne karkeaksi rouheeksi jonka kippasin kattilassa porisevien mustekalapalojen sekaan. Pakastimesta löytyi pussillinen herneitä, maissia ja paprikaa. Kiehautin niitä hetken hyvin vähässä vedessä ja tein niistä keitinliemineen sosetta. Sotkin mustekalakattilaan ruokalusikallisen ohrajauhoja ja kasvissoseen. Massa oli sen verran sakeaa, että lisäsin sekaan hieman vettä ja jätin keitoksen hiljalleen kuplimaan kannen alle.

Kun perunat olivat valmiit, oli "kastikekin" valmista. Se oli hyvin sakeaa, melkein kuin puuroa, mutta mitäpä siitä. Sai kelvata.

Tavallisesta poiketen en tällä kertaa käyttänyt mitään mausteita, en edes suolaa, sillä Ribeira on aika mukavasti maustettu ja toisaalta halusin esille sekä pähkinän että mustekalan maut. Se onnistuikin. Tuloksena oli varsin mielenkiintoinen makuyhdistelmä joka toimii mielestäni ihan sellaisenaan oikein hyvin. Keitoksen koosta johtuen sitä riitti vielä seuraavaankin päivään, jolloin jääkaapissa odotelleen keitoksen maku oli tasaantuessaan vain parantunut.

Tuotos oli oikein hyvää perunoiden kanssa - ja se sopisi varmasti myös pastankin oheen - mutta koska se on sakeaa kuin puuro, sitä voi syödä ihan sellaisenaankin.

Viime viikolla kiertelinkin kauppoja löytääkseni lisää Ribeira-mustekalapurkkeja. Toistaiseksi ei ole tärpännyt mutta onhan sitä jossain oltava. Seuraavalla kerralla teen ja tarjoan mustekalapuuroa; katsotaan, mitä siitä sanotaan.