Kerta se on ensimmäinenkin, sanoisin. Paljon muuta ei olekaan kehumista ensimmäisessä munakoisokokeilussa. Miten lienee seuraavalla kerralla, koska se sitten tuleekaan.

Ostin yhden munakoison kun ajattelin, että se riittää ensi alkuun. Koska se tuntui ostaessa melko kovalta, pistin sen jääkaappiin (siihen, joka vanhentaa samoin kuin ruokakomeronikin) ja unohdin sen sinne pariksi päiväksi. Kun sen sieltä löysin, oli se hieman pinnastaan pehmennyt mutta muutoin terve joten päätin tehdä sille jotain eli  paistaa sen.

Olin eri lähteistä oppinut, että munakoisoa pitää itkettää suolalla. Niinpä halkaisin sen ja ripottelin lohkopinnoille hienoa suolaa. Tässä taisi tulla ensimmäinen virhe eli olisi kai pitänyt  käyttää karkeaa suolaa?

Tarkoitus oli paistaa munakoiso uunissa joten laitoin uunin lämpiämään siksi aikaa kun munakoiso itkeskelee pöydällä. Samalla voitelin paistovuoan valmiiksi. Kuorrutusta en ajatellut tehdä sillä aikomus oli maistaa, miltä munakoiso maistuu suunnilleen sellaisenaan. Liekö tässä  toinen virhe?

Kun uuni oli lämmennyt, olivat lohkopinnatkin jo kostuneet valuviksi. Pyyhkäisin ne kuiviksi,  katkaisin puolikkaat kahtia ja latelin ne paistovuokaan. Viime hetkellä - ehdinpäs vielä - muistin, että olin saanut pari pulloa sitruunalla maustettua oliiviöljyä joten sipaisin sitä pullasudilla koisonpalasten lohkopinnoille. Kolmas virhe...

Paistoin lohkoja uunissa, kelloon katsomatta. Meni siinä kuitenkin hyvä tovi ennen kuin huomasin, että pinnoilla oli jo aavistus väriä ja otin koisonpalat uunista pois, pöydälle jäähtymään.

Koisojen jäähdyttyä syöntilämpöisiksi (en mielelläni polta kieltä...) lohkaisin palasen palasesta. Makuaistimus ei todellakaan ollut maku- tai muitakaan hermoja hivelevä. Suussani voimakkaas suolan ja sitruunan maut kippasin paistokset biojätteisiin ja merkkasin mielessäni jälleen yhden rastin epäonnistumisten listaan (jossa se haalistuu kunnes en muista kokeiluani ja teen sitten samat virheet uudelleen; sitten taas muistan).

Onneksi jäljellä oli vielä makaronia ja kanelihapullia. Ja jälkiruoaksi vahvaan mustaherukkamehuun keitettyä hillasoppaa.