Kirjoitin 19.6. otsikolla "Värimuusia" artikkelin, jossa kuvailin värimuusin valmistusta. Mukana oli pari kuvaa: ensimmäinen oli keittotilanteesta ja toinen valmiista muusista. Juttu jäi käytön osalta hieman keskeneräiseksi joten jatkanpa sitä nyt.

Löysin lähimmästä kaupasta kasan tarjouksessa olleita lehtipihvejä ja niitähän piti tietysti kokeilla. Pihvit olivat hieman paikallislehden sivua pienempiä ja melkein yhtä ohuita (enkä juurikaan liioittele kummassakaan kohtaa). Ne oli pakattu rasioihin hienosti rullalle, joten niiden koko oli hienoinen yllätys. Vielä suurempi yllätys oli, kun paistoin ensimmäisen valmiiksi.

Pihvi mahtui juuri ja juuri pannulle kun aloitin paistamisen, mutta kun lopetin sen, niitä olisi sopinut pannulle kaksi tai kolmekin. Pihvi oli nuijittu (tai tosiasiassa kai valssattu) todella ohueksi, ja ilmeisesti litistysmenetelmästä johtuen se vetäytyi takaisin lähtötilanteeseensa kuumennuksen aikana. No, makuunhan se ei vaikuttanut mutta hieman huvitti.

Tuumasin että mikäpäs pihvin seuraksi paremmin sopii kuin paistettu sipuli. Siispä sitäkin lajia sitten tuli valmistettua.

Lehtipihvi%20ja%20sipulit.jpg

Kuvassa on valmis annos. Siinä alinna näkyy lehtipihvin nurkkia yllään värimuusia ja reilua annos paistettua sipulia. Kastiketta ei tarvinnut tällä kertaa tehdä, kelpasi ihan tällaisenakin.Pakkausten mukana tuli pieniä purkkeja, joissa oli makuvoita useaa eri lajia (yksi rasia per pakkaus). Käytin niitä toisella kertaa, nyt mentiin näillä :-).