Muuan ystävällinen lapsi (onko heitä muunkinlaisia?) opetti minut syömään pitkän tauon jälkeen jälleen viiliä. Jotta homma ei olisi liian helppoa, ei syömisen opettelua aloitettu viilistä vaan hieman sivummalta.

Tarinan sivujuonne alkaa Pyhännältä jossa on perunalastutehdas. Joitakin vuosia sitten sen tuotevalikoimaan ilmestyivät maissinaksut. Niistä tuli etenkin vauvaperheiden suosikkeja, sillä naksuissa ei taida olla muita raaka-aineita kuin maissia. Lisäksi se sulaa suussa nopeasti, murusia muodostamatta, joten naksun voi huoletta antaa pienellekin vauvalle joka yleensä tukkii kaiken käsiin saamansa suoraa päätä suuhunsa. Naksu sopii hyvin pieneen nyrkkiin ja käy hyvin pienokaiselle viihdykkeeksi. Lisäksi se lähes mauttomana tarjoaa pikkuiselle sopivan makuelämyksen.

Aikuisempaan makuun pelkkä naksu ei ilmeisesti riitä, sillä saamani oppitunti sisälsi naksujen syönnin lisäksi kermaviilipohjaisen dippikastikkeen valmistamisen. Sekin on mukavan yksinkertaista.

Dippikastikkeeseen tarvitaan vain purkki kermaviiliä ja dippikastikeaineksia. Ensimmäisellä viidellä kerralla käytin saamani neuvon mukaisesti kuvassa näkyvää Ranch-nimistä valmistetta ja tavallista kermaviiliä. Sen jälkeen olenkin kokeillut kaikki lähimmistä kaupoista löytämäni vastaavat dippivalmisteet ja muutaman kermaviilivaihtoehdonkin.

Kermaviileillä ei näytä olevan juurikaan eroja, mitä nyt joku osoittautui hieman muita löysemmäksi mutta sekään ei juuri vaikuta käyttöön. Dippikastikkeista sen siijaan suosikkilistalleni ovat toistaiseksi nousseet Ranch, Sweet Chili ja pari muuta tuotetta. Valmistajia on listalla muitakin kuin pyhäntäläinen tehdas. Kokeiltavana on vielä pari uutuutta, sitten on paikallinen valikoima käyty lävitse. Miinuslistalle pääsi ainakin jokin kurkunmakuinen valmiste, samoin erilaisia sipuleja sisältävä tuote. Ne eivät vaan toimi kermaviilin kera. Jossain muussa yhteydessä ne kenties ovat OK.

 

Vauvanaksut.jpg

Työpaikalla hieman huvituttiin kun kerroin syöväni maissinaksuja dippikastikkeen kanssa. "Niitä vauvanaksujako", kyseltiin. Vahvistin että juuri niistä on kysymys. Niiden mauttomuutta epäileville vastasin juuri siksi käyttäväni dippikastikkeina sellaisia, joissa on jotain vahvaa makua.

Palautteesta huolimatta pidän niitä edelleen tarjolla. Niitä on mukava dippailla kun iltasella vaikka lukee kirjaa tai keskustelee. Ainakin puoli pussillista hurahtaa huomaamatta eikähän niistä kaiketi haittaakaan ole. Luomuakin ovat mokomat.