Tänä vuonna Suomi täytti 101 vuotta. Juhlapäivää vietin kotihommissa, vaikka aikomus oli osallistua paikkakunnalla vietettyyn itsenäisyyspäiväjuhlaan. Yllättävä muutos terveydentilassa ei kuitenkaan sallinutkaan juhlaan lähteä, joten vietin päivän kotosalla.

Päätin juhlistaa päivää tekemällä Suomen lipun väreihin sopivan hyytelökakun (tarkoittaa: lipulla koristellun). Tällä kertaa tein sen irtopohjavuokaan, jotta voisin tehdä kakun kerralla oikein päin ja saada samalla koristelut sen pintaan. Toisekseen ajattelin kokeilla samalla keksipohjan valmistusta ensimmäisen kerran ikinä.

Pohjaa varten katsoin mallia Kinuskikissan sivustolta. Sieltä jäi mieleen, että keksipohjaan tarvitaan keksinmurusten lisäksi sulatettua voita tai margariinia. Pidemmälle en ehtinyt lukea kun aloin pohjantekoon. Olisikohan pitänyt..?

Kaapista ei pikavilkaisulla löytynyt kuin vajaa paketti Elovenan uuniomena-toffeen makuisia välipalakeksejä. Niitäpä sitten murentelin seitsemän kappaletta (eli kaikki mitä oli). Ne oli kätevä murskata puisella perunanuijalla pienessä leivontakulhossa. Nuijan muusauspää on tasainen ja kahvapää pyöristetty, joten sillä saa tarvittaessa hyvinkin hienoa murua.

Rasvaksi sulatin ison köntin vähäsuolaista Keijua, se kun sattui margariineista olemaan ensimmäisenä näkösällä. Sekoitin muruset kattilassa sulaneeseen rasvaan ja tasoittelin tahnan vuokaan, johon olin irtopohjan päälle "nipistänyt" pergamiinipaperin. Sen asettelu kesti tovin kun piti miettiä, miten minä saan sen aseteltua tiukan irtopohjan ja reunan väliin, mutta onnistui se lopulta kun ahdistin pohjalevyn alakautta paikoilleen. Sain kuin sainkin sangan kiristettyä vaikka paperi olikin tiivisteenä pohjan ja reunan välissä.

Annoin pohjan jäähtyä kaikessa rauhassa sillä aikaa kun valmistin ensimmäisen kerroksen. Siihen tuli purkillinen kookosmaitoa ja 200 g:n rasiallinen maustamatonta Viola-tuorejuustoa. Kuumensin kookosmaitoa kattilassa kunnes se pulpahteli ja sekoitin siihen juuston. Hyydykkeeksi meni sekaan kolme pientä liivatelehteä. Massan asettelin varovasti keksipohjalle, jäähdytin tovin kylmäkallen päällä ja lykkäsin jääkaappiin odottamaan seuraavaa kerrosta.

Sillä aikaa kun ensimmäinen kerros hyytyi jääkaapissa, valmistelin pintakoristelua. Tavoitteeni oli tehdä päälle Suomen lippu ja sitä varten piti askarrella muotti. Piirsin paperille lipun kuvan jotta saisin mittasuhteet likimainkaan kohdalleen. Itse muotin tein torttutaikinapakettien pahveista leikkaamalla siitä pitkiä, noin sentin levyisiä suikaleita.

Ensin tein lipun ääriviivoja mukailevan suorakaiteen jonka yläreunaan merkitsin siniristin reunojen kohdat. Niiden kohdalle leikkasin halkeaman melkein alas saakka. Sen jälkeen tein ristin "ulkoreunat" eli valkoiseksi jäävien kulmien kokoiset pahvikehät jotka lovesin sopivista kohden ja painelin ulkokehään paikoilleen. Pari kehäpalasta meni uusiksi kun sakset haukkasivat liian syvälle ja palanen katkesi paikoilleen asetettaessa. Lopulta tuloksena oli pieni laatikko jonka sisällä olevat neljä lokeroa jättivät keskelleen ristin muotoisen aukon.

Askartelun päätyttyä tein toisen täytekerroksen. Siihen käytin pienen purkillisen vispikermaa, jonka vatkasin kevyesti melkein vaahdoksi. Sen sekaan lisäsin pienen purkillisen pehmeää rahkaa (muuta lajia ei lähikaupassamme nykyään ole eikä myöskään isoja pakkauksia, ainoastaan niitä viilipurkin kokoisia). Kolmas ainesosa oli 200 g:n rasia ruohosipulin makuista Bonjour-tuorejuustoa. Makeutta antamaan lisäsin sekaan muutaman ruokalusikallisen sokeria, mutta muutoin päädyin niihin makuihin mitä varsinaisista aineksista löytyisi. Tähän määrään sulatin liivatetta vain kaksi pikkulehteä.

Otin sivuun hieman kermavaahtoa tehdäkseni siitä lipun pinnalle. Minulla on hyvin vahvaa sinistä elintarvikeväriä jauheena ja tein siitä sinisen ristin. Kermaa olin vatkannut vain sen verran että se hieman vaahtoutuu mutta pysyy kuitenkin vielä aivan valkoisena.

Koska kumpikin tähänastinen kerros on valkoista (päällimmäisessä on hieman vihreitä ruohosipulipilkkuja), tein pinnan värikkäämäksi jotta lippu erottuisi taustalta eli varsinaiselta pintakerrokselta. Pintaan käytin soseeksi hienontamaani jakkihedelmää. Pidän sen miedosta mausta ja sen oranssi väri sopii mielestäni kakun pinnalle. Laimensin sosetta jakkihedelmäpurkissa olleella liemellä jotta saisin kerroksen riittävän paksuksi. Lisäksi liemeen oli hyvä sulattaa liivatelehdet, joita käytin tähän pintakerrokseen kaksi jäljellä olevaa (kaksi kun meni lippumateriaaleihin).

Tässä hiukan ylivalottuneessa kuvassa näkyvät muut kakkuaineikset paitsi välipalakeksit, vispikerma ja sokeri. Jakkihedelmä on mukavan makuinen vaikka siltään. Purkkihedelmä ei ole niin imelä kuin persikanpuolikkaat tai ananasrenkaat, ja muodoltaan se on vähän kuin pystyyn halkaistu ja vähän litistetty paprika. Ruohosipulituorejuusto puolestaan on erinomaista vaikkapa pikkukeksien päällä maistellen.

Itse kakun tekeminen ei ollut kovinkaan suuri työ. Eniten aikaa kului lippumuotin tekemiseen (enkä edes käyttänyt sitä lopulta kuin painaessani pintaan lippua varten urat) ja toiseksi eniten jälkitöihin eli kaikkien kippojen ja kattiloiden tiskaamiseen. Kakkuhan käytännössä valmistui melkein itsekseen; tarvitsi vain odottaa että edellinen kerros hyytyy jääkaapissa ennen kuin pääsin lusikoimaan taas uuden kerroksen vuokaan.

Tässä se on sitten valmiina. Ennätin juuri ennen kuin avasin irtovuoan salvan hoksata, että kakku on irrotettava vuoan reunoista tai se repeää kun vuoka avataan. Niinpä kiepautin terävällä veitsellä reunan irti samalla kun terävällä kärjellä painoin varmuuden vuoksi pohjankin irti. Niinpä tuossa kakussa ei näy pohjapaperia vaikka vuoan pohjalevy alinna kiilteleekin. Paperi leikkautui irti pohjaa kaivertaessani.

Ottaen huomioon että tämä on vasta ensimmäinen hyytelökakku koskaan, missä käytin rahkaa ja muita maitotuotteita. Muutenkin tämä on hyytelökakuista vasta kolmas. Siksikin olen tulokseen tyytyväinen. Kakku pysyy kasassa, kerrokset erillään toisistaan, siinä on väriä ja se on vieläpä syötävän hyvää.

Seuraavalla kerralla laitan kerma-maito-rahka-juustojuttuihin vielä enemmän liivatetta, täyte kun tuntuu olevan vielä hieman liian pehmeää vaikka koossa pysyykin. Pinta, jossa on jakkihedelmää, on sen sijaan sellainen kuin sen piti ollakin.

Hieman epäilin tuorejuuston suolaisuuden tuovan virhemakuja mutta ei: vaikka kakussa ei ole kuin nimeksi sokeria, ei välikerroksen antama pieni suolainen vivahde haittaa kokonaisuutta. Miedot maut täydentävät toisiaan ja sopivat yhteen. Mutta aina on kehittämisen varaa. Tuli tuota maistellessa mieleen, että yritän seuraavaksi tehdä sellaisen kakun jossa on hyytelöreunat ja jossa siten täyte on koteloitu kakun sisään.

Hmmmm! Hyytelömuffinsit?