Kävin pari päivää sitten lähikaupassa iltaostoksilla ja löysin sieltä loppuaan lähentelevän, kotimaassa kasvatetun ja jalostetun kirjolohifileen. Ostin sen pois kuljeksimasta, hintakin kun sattui olemaan sopiva. Päätin tehdä siitä seuraavana päivänä lähiruokaa.

Heräsin aamuvarhaisella ja päätin käyttää osan aamun tunneista ruoanlaittoon. Kohteeksi otin edellisiltaisen fileen. Tai itse asiassa puolikkaan, sillä paketissa oli vain toinen kylki. Toinen oli sitten jonkun muun paketissa.

Levitin pellille leivinpaperin ja pistin uunin lämpiämään. Päätin, että kun olen tässä lähistöllä, 150 astetta riittää. Aikaahan minulla oli käytettävissä.

Kalan laitoin nahka alaspäin pellille. Parin silmäyksen jälkeen ripottelin sen päälle mausteeksi hienoa suolaa, Poppamiehen chilijauhetta sekä tavallista mintturouhetta. Suolaa laitoin vain varovasti, sillä käytän sitä nykyään aika vähän. Jopa niin vähän, että tavalliset juustot ja jopa leipäkin maistuu joskus suolaiselle suussani. Suolaa saa lisätä lautaselle ken tahtoo; kokki tekee keiton ja muut vai syövät sen.

Sillä aikaa kun kala hautui uunissa, valmistelin perunamuusin keittelyä. Loppujen puikuloiden sekaan silppusin tavallisia jauhoisia yleisperunoita, joiden lajiketta en viitsinyt edes vilkaista. Riittää, että hajoavat viimeistään nuijimalla.

Muusin tein tällä kertaa kookosmaitoon, sitä kun sattui olemaan pari purkkia kaapissa tallella. Suolaa en muusiin laittanut ollenkaan, eikä sitä lautasellakaan kaivattu. Kalassa oli suolaa sopivasti, sillä kolmen vartin paistoaika suolasi kalanpalasen riittävän hyvin. Hieno suola pysyy paremmin pinnalla kuin karkea ja imeytyy paremmin.Chiliminttulohi.jpg

Kalan kypsyminen vei sen verran aikaa että ennätin sitä odotellessa valmistella kasslerin palasen paistokuntoon. Sattui niin sopivasti että pari päivää jääkaapissa sulateltu kassler mahtuikin sopivasti isoon lasiseen uunivuokaan.

Olin lihaa sulamaan ottaessani harkinnut sen maustamista ruiskulla mutta kun se olikin sopivasti vuoan kokoinen, muutin taktiikkaa ja maustoin sen suoraan paistovuoassa. Kertakäyttöhansikkaista oli tässä oivasti apua, kuten oli uuniin laittamani kalankin käsittelyssä.

Lorautin vuoan pohjalle reilusti ruokaöljyä ja huljuttelin vuokaa että öljy leviäisi siihen tasaisesti. Sekoitin vuoan öljyyn suolaa (vähän), paprikaa (paljon), valkosipulia (oikein paljon), valko- ja maustepippuria (sopivasti), mintturouhetta (tietysti, ksoka sitä meni kalaankin) ja fenkolin siemeniä (reilusti). Hämmentelin seosta haarukalla ja pyörittelin lihaa siinä ympäriinsä muutaman kerran. Puuha olisi ollut vähän sotkuista ilman muovikäsineitä.

Kun sain kalan uunista, pistin kasslerin sinne lämmittelemään. Ruokailun, siivoilun ja muun puuhailun parissa vierähti muutama tunti mutta aikaahan oli. Ehkä jotain neljän-viiden tunnin kuluttua tökkäsin lihaan pienen reiän ja totesin sen olevan riittävän kypsää (keskiosassa tuntui hyvin hienoista vastustusta). Nostin vuoan uunista, otin kuvan ja siivutin lihan jäähtymään. Kasslerin ison koon vuoksi leikkasin siitä parin sentin paksuisia palasia; pienennetään niitä sitten jos siltä tuntuu. Kassler.jpg

Kuvassa kassler on juuri uunista otettu, leikkaamaton. Pinta on ruskea muttei yhtään kuivunut. Ilmeisesti matala lämpö ja öljyn käyttö pitivät pinnan kosteana vaikkei paistoksella ollut mitään suojaa yllään.