Vieraillessani ystäväperheen luona jouluaterialla tutustuin palsternakasta tehtyyn soseeseen. Ensi näkemältä se vaikutti perunamuusilta ja kummastelinkin mielessäni tarjoiluastian pienuutta. Varmuuden vuoksi otin kupista vain pikkuisen maisteltavaa lautasen reunalle. Se osoittautuikin todella herkulliseksi herkuksi, joka taisi loppua melkein kesken.

Sain suoraan soseen tekijältä sen teko-ohjeen. Kotiin palattuani kävinkin heti ensi tilassa mutkan lähikaupassa, tarvikeostoksilla. Koska ruoka-arkistostani - eli keittiöstäni johon kuuluvat muun ohella unohduttava ruokakomero ja ruokia vanhentava jääkaappi - löytyy kaikenlaista tarpeellista ja etenkin tarpeetonta, minun tarvitsi tällä kertaa hakea kaupasta vain palsternakkaa. Otinkin sitä samalla kertaa kaksi mukavan kokoista palasta eli juurta, vai miksi niitä nimitetäänkään.

Kuorin palsternakat ja pilkoin ne palasiksi jotta ne kypsyisivät paremmin, ne kun keitetään pehmeiksi jonka jälkeen ne soseutetaan. Käytin soseen tekemiseen sauvasekoitinta, se kun tekee paljon hienomman jäljen kuin perunanuija. Perunoiden soseuttamiseen sitä tosin ei kannata käyttää jos ei ole tarvetta tapettiliisterille. Tästäkin on nimittäin kokemusta; yksi kerta riitti osoittamaan, että perunanuijan vaihtoehto on vatkain, ei sauvasekoitin.

Yhtä kaikki, soseutin osapuilleen tunnin kiehuskelleet palsternakan palaset. Lisäsin sekaan ison nokareen voita, vähän suolaa ja tietysti taas liikaa valkosipulia. Notkistin seoksen kermalla sopivaksi massaksi. Tässä vaiheessa on hyvä tietää, että sosteutettu palsternakka ei kokemukseni mukaan ime enää nestettä itseensä samalla tavalla kuin perunasose. Jos siis kermaa tulee lisättyä liikaa, palsternakkasose on ja pysyy liian löysänä. Perunasosehan kuivahtaa jos sen malttaa antaa odottaa kylmässä tarpeeksi kauan (esimerkiksi seuraavaan iltaan saakka tai jotain semmoista).

Palsternakkasoseenkin kannattaa yhtä kaikki antaa odottaa jonkin aikaa ennen käyttöönottoa. Puolisen tuntia varmaan riittää, jotta maut ehtivät tasaantua. Tuloksena on mieto, mukavan makuinen lisäke jota kukin aterioija voi lisätä lautaselleen vaikkapa värikkäiden kasvisten koristeeksi. Se sopii mielestäni myös kypsän, leikatun lihan (kuten kinkun) seuraksi samalle lautaselle.

Tekemääni sosetta tuli sen verran reippaasti, että sitä riitti syötäväksi useammalla aterialla. Itse käytin sitä esimerkiksi levitteenä leivän päällä, korvaten sillä rasvat ja juustot. Levitetyn palsternakkasoseen päälle leikkelesiivu ja siinä se: muuta ei tarvita.

Tämäkin on niitä ruokia, joita pitää tehdä vielä kerran jos toisenkin. Helppoa ja hyvää!

Toinen sose sen sijaan oli vain helppoa mutta ei hyvää. Lapseni pohdinta, joka käsitteli inkiväärin käyttöä juuresten joukossa uunijuureksia valmistettaessa, johti ajatukseni luonnollisesti kauas toisaalle. Päätin nimittäin kokeilla inkiväärisoseen valmistusta.

Kuorin pari inkiväärinjuuripalasta ja pilkoin ne pienemmiksi. Keittelin niitä hyvän tovin ja soseutin ne sauvasekoittimella. Soseen sekaan lisäsin pelkästään kermaa; ei voita, ei valkosipulia makua muuttamaan.

Tuloksena oli vaaleanruskea sose, joka maistui ihan hirveälle. Inkivääri on käyttökelpoista pieninä annoksina, mutta ainakin minun suussani tämänkaltainen mössö on suoraan sanottuna kamalaa. Ainoa hyvä puoli tässä on, että voin sanoa että olen tätäkin kokeillut.

Joitakin asioita tehdään vain kerran. Etenkin jos tulos muistetaan.