Saanko esitellä keittiöni uuden tähden: kvinoan, tai niin kuin pussin kyljessä lukee myös qvinoa.

Olen joskus aikoja sitten ostanut pienen pussillisen kvinoaa. Tapani mukaan olen nostanut sen keittiöni kuiva-ainekaappiin ja unohtanut sen sinne. Löysin sen tänään kun katselin, mitähän kokkailisin kaiken kiireen keskellä pikaisesti. Luulin löytäväni kaapista kuskus-ryynejä mutta niiden sijaan löysinkin kvinoapussin.

Hieman empien päätin kokeilla tätä minulle ennen tuntematonta raaka-ainetta. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti päätin keittää vain pienen kattilallisen eli muutaman pikkuannoksen. Mittasin vajaan juomalasillisen tiheäsilmäiseen siivilään huuhdellakseni siemenet, kuten ohje pussin kyljessä neuvoi. Huuhdottujen siementen seuraksi lisäsin kattilaan kaksi lasillista vettä ja pienen annoksen suolaa.

Keittelin siemeniä tovin aikaa (ohjeessa taisi olla keittoaikaa reilu vartti) avokattilassa, silloin tällöin hämmennellen. Jostain syystä keitos poreili vaikka levy oli vain ykkösellä; yleensä tämä toimii vain kun kattilan kansi on paikoillaan. Hämmensin keitosta pari kertaa kunnes jossain vaiheessa huomasin että vesi oli melkein imeytynyt siemeniin (tai vaihtoehtoisesti haihtunut). Laitoin kannen päälle ja sammutin lieden.

Jonkin ajan kuluttua oli aterioinnin aika. Avasin kannen ja hämmästyin näkemästäni: ikään kuin kattilassa olisi ollut vain iso kasa pyöreitä siementen kuoria. Siemenet olivat avautuneet ja muuttuneet turvotessaan ilmaviksi pikku palleroiksi.

Kauhoin siemenpalleroita lautaselle ja lirautin noin teelusikallisen ruokaöljyä päälle, pöperö kun näytti aika kuivalta ja mauttomalta. Ei tullut mieleenkään laittaa voinokaretta, sehän olisi vain uponnut lautasen pohjalle ja jäänyt sulamatta.

Höttösiä oli helppo lusikoida eikä niitä tarvinnut pureskellakaan, riitti että niitä vähän suussa pyöritteli ja nieleskeli menemään. Voisin kuvitella että jotain tällaista olisi kenties pienten styroxpallojen syöminen...

Paketissa sanotaan, että kvinoa on runsaskuituinen. Ehkä näin on, tarkoittaen kai sitä että se vähä mikä sitä syntyy siementen kastuessa on hyvin pitkälti jonkinlaisia kuituja. Edelleenkin huvittaa kattilassa ollut näkymä.

Kvinoasta voi kuulemma tehdä myös puuroa. Miten, se pitää selvittää, sillä ainakin tällaisena - kuskusin tapaisena irtojyvänä - kvinoa on mielenkiintoinen tuttavuus. Se on hyvänmakuista, eikä sen valmistaminen ole kummoinen operaatio. Alla olevassa kuvassa on kvinoaa lautasella. Otin tarkoituksella lähikuvan jotta höttöspuuron rakenne kävisi ilmi.

Keitetty kvinoa näyttää jokseenkin samanlaiselta kuin ohrasuurimoista keitetty puuro. Kvinoasta tehty höttöspuuro - sikäli kuin tätä voi vielä puuroksi sanoa - on todella ilmavaa höttöä. Maukasta sellaista kuitenkin.