Tämän viikonlopun rentouttavana kokkailupuuhana oli vuorossa hirvenkielten keittäminen. Sain jokin aika sitten pari kieltä eräältä metsästäjältä, joka oli onnistunut kaatamaan kaksi ylivuotista vasaa samalla metsästysretkellä. Muistaen mieltymykseni kieliruokiin oli hän leikannut ja pakastanut kummankin kielen.

Otin kielet jo viikolla jääkaappiin sulamaan, jotta ne olisivat lauantaina käsittelykunnossa. Liha pitää ehdottomasti sulattaa jääkaapissa, jotta se pysyy sulaessaankin kylmänä. Ainoastaan pienet, heti käytettävät annokset sulatan pöydällä mutta nekin usein pannulla, uunissa tai kattilassa eli samalla kun teen niistä ruokaa.

Sulat kielet mahtuivat mukavasti suurehkoon kattilaan, johon laitoin ne runsaaseen veteen. Vettä käytin paljon siksi, että kielet tulisivat kiehumaan useita tunteja enkä halunnut olla tämän tästä lisäämässä vettä kattilaan. Sitä kuitenkin haihtuu melkoisesti kannen raosta kypsyttämisen kuluessa.

Käytin keitinliemessä pääasiassa samoja mausteita joita olen joskus aiemminkin kieltä keittäessäni käyttänyt: kokonaisia maustepippureita ja katajanmarjoja; jauhettua paprikaa, sipulia ja valkosipulia; kuivattua oreganoa, basilikaa ja minttua sekä kouransilmässä hieman rikki hierottuja, kuivia fenkolinsiemeniä. Suolaa laitoin reippaasti, koska suurin osa siitäkin jää keitinliemeen. Mausteita ropsauttelin aika rankalla kädellä, sillä käyttämäni kattila oli viisilitrainen ja vettä oli useita litroja.

Kuten sanottu, kielet saivat kiehua useita tunteja. Keittelin niitä hiljalleen, kiirettä kun ei ollut. Kolmen-neljän tunnin kuluttua sammutin kattilan, poistin kantta raollaan pitäneen palikan ja jätin kielet jälkilämpöön marinoitumaan. Kattilan jäähdyttyä nostin sen kylmäsäilöön yön yli.

Tiedän, että joillakin kokeilla on tapana kuoria kieli keittämisen jälkeen. Itsekin tein niin ensimmäisillä kerroilla mutta sitten totesin nystyräpinnan olevan samaa kieltä kuin itse lihaksenkin ja jätin pinnan poistamatta. Samalla jää yksi - mielestäni siis tarpeeton - työvaihe pois.

Aamulla leikkasin kielet siivuiksi ja pakkasin rasioihin, maistellen toki muutaman siivun itsekin. Alla olevassa kuvassa on yksi kieli siivutettuna leikkuulaudalla. Siinä on taas mukavaa makkarankorviketta leivän päälle, etenkin jos siivuja hieman lämmittää mikrossa ennen tarjoilua.