Otsikko on tällä kertaa englanniksi, koska en onnistunut löytämään sen tarkoittamalle kalalle "oikeaa" suomalaista nimeä. Näitä keltaisia kissakaloja näyttää olevan useita erinäköisiä, jopa siellä mistä tällä kertaa käyttämäni olivat peräisin eli Vietnamista.

Käydessäni jälleen ohikulkumatkalla Aasian-säästömarketissa löysin sen pakastimesta mielenkiintoisen kalapaketin, joka piti sitten ottaa mukaan kokeiltavaksi. Parin päivän sulattelu jääkaapissa johti siihen, että eräänä iltana tiskipöydällä oli kaksi pienehköä mateentyylistä liukasta kalaa odottamassa että tekisin niille jotain.

Hetken kaloja tutkittuani päädyin oletukseen että helpointa lienee paistaa kalat. Sitä varten ne piti fileerata ja sitä ennen huuhdella, ne kun oli lähtöpäässä suolistettu mutta ei pesty. Veret poistettuani teroitin fileeveitsen ja silpaisin kummaltakin kalalta kylkipalat irti. Mateenkaltaisuus tuli tässä vaiheessa esille muutenkin kuin visuaalisesti sillä pääasiassa kalassa oli irrotettavaa kudosta sen etuosassa, loppupuolikkaan ollessa melko ohut. Mateesta poiketen sen ruodot olivat paljon kovempia, mutta sain kuitenkin kahdesta kalasta neljä pientä filepalaa. Kuka tahansa muu olisi varmaan saanut kalasta talteen syötävää enemmän kuin minä, mutta koska kyse oli ensimmäisestä kokeilusta näiden kalojen kanssa, en ruvennut kikkailemaan vaan käytin ns. nopeaa leikkuutekniikkaa (toki viiltohansikkaan kanssa).

Tässä välissä on kuva toisesta kalasta leikkuulaudalle ennen fileointia.

Koska otin kuvan ylhäältä päin, ei kalan litteys tule siinä esille. Kalalla on kuitenkin mukavat partahaivenet, vähän kuin monnilla, eikö?

Liukaspintaisen kalan fileointi ei ole ihan helpoimpia juttujani, mutta onnistui se kuitenkin vaikka siis hukkaprosentti oli iso. Iltaisesta ajankohdasta johtuen kuitenkin nopeus oli valttia ja periaate tärkeintä.

Jotta kalan varsinainen maku selviäisi, päätin paistaa palaset leivittämättöminä ja maustamattomina. Paistoin ne voissa, lisäten pintaa hieman suolaa vasta paistamisen jälkeen. Lisäksi annoin palasten jäähtyä ja maustua jonkin aikaa ennen niiden syömistä.

Maku oli hieman erikoinen, mutta niinhän oli kalakin. Jälkiviisaana totesin, että ehkä olisi pitänyt käyttää suolan lisäksi hieman jotain mausteita, esimerkiksi sitruunapippuria. Ei kala huonolta maistunut, ei ollenkaan, mutta kun huomioin käsittelyvaikeudet, suuren hukan ja ruokailijoiden vähäisen määrän, päättelin että en itse valmista kalaa lähiaikoina uudelleen. Yritän sen sijaan päästä maistamaan tätä kalaa oikean kokin valmistama, asettaakseni itselleni jokseenkin selkeän tavoitteen mihin pitäisi pyrkiä.

Aasian-säästömarketin tapaiset kaupat ovat mielenkiintoisia sillä niistä löytää taatusti uudenlaisia makuelämyksiä, muitakin kuin näitä vietnamilaisia keltakissakaloa vai mikä niiden nimi sitten oikein onkaan. Kuten alussa kerroin, saman näköiselle kalalle löytyi netistä useitakin nimiä, joten jos joku on tässä viisaampi, kertokoon tietojansa kommentissaan.