Olipa kerran paikallisessa marketissa tarjous kotimaisesta kirjolohesta, etteipä peräti melkein lähiruoaksi ajateltavasta. Ruodottomaksi leikattuja fileitä tuli ostettua kaksi kappaletta, ja tällä kertaa vuorossa oli se toinen (ensimmäinen meni jo edellisellä kerralla).

Kaapissa sattui olemaan lopuillaan oleva paketti bulguria. Se on melkein samanlaista kuin kuskus, paitsi että on isompirakeista ja vielä helpompaa valmistaa. Riittää, että mitataan kattilaan jokin määrä vettä, vähän suolaa ja vähän enemmän ruokaöljyä ja kiehautetaan koko liemi. Kun soppa kiehuu, siirretään kattila sivuun ja lisätään bulguria saman verran kuin oli vettä, ja sekoitellaan harvakseen haarukalla kun homma jäähtyy syömäkuntoon. Siinä se.

Kalan pistin toki uuniin paistumaan hyvissä ajoin ennen bulgurin valmistusta, paistuminen kun kestää pitempään. Olen tätä nykyä paistanut kirjolohen korkeintaan 150 asteessa jotta se ei kuivu kypsyessään. Tällä kertaa hieraisin vuoan pohjalleja kalan pintaan sitruunaista oliiviöljyä, jota minulla on vielä vähän toista pullollista. Mausteiksi ripottelin suolaa, muskottia ja rosmariinia.

Kuvassa on juuri valmistunut ruoka vielä hellalla, ottamista vailla. Pikkukattilassa on melkein valkeaa kastiketta, jonka tein perinteisesti lisäämällä maitoa rypsiöljy-vehnäjauhoseokseen. Maustoin sen tällä kertaa lisäksi vain vaaleilla mausteilla: sipulijauheella, valkopippurilla, vaniljasokerilla ja aromisuolalla.

Kuten kalavuoasta näkyy, kiiltää sen vasemmassa yläkulmassa hieman rasvaa. Vaikken käyttänyt mitään kalan suojana, se pysyi mehevänä matalan lämmön seurauksena.

Sivumennen mainittuna kastikevuoan alla oleva pannunalusta on muistaakseni sisareni tekemä, ja ikää alustalla on viitisenkymmentä vuotta. Hyvin on sekin kestänyt aikaa.