En ole vuosikausiin leiponut täytekakkua joten sitä piti tänä viikonloppuna kokeilla, muun tekemisen ohella (tai puutteessa, kuinka vain). Tein siis kuten hiljattain maustekakkua tehdessäni tuumailin: tein täytekakkupohjan tuolloin kokeilemani ohjeen pohjalta.

Alku meni hyvin. Mittasin jauhot ja lisäsin niihin mausteet ja nostatusaineen. Tosin sekaan lipsahti soodaakin, se kun oli samannäköisessä purkissa kuin leivinjauhe, mutta tuskinpa tuosta haittaa oli. Ainakaan se ei kakussa maistunut. Pehmitin ja vatkasin voin sokerin kera, lisäten sekaan kananmunat ja kerman. Erikoisvehnäjauhot lisäsin siivilän lävitse kuten viime kerrallakin.

Tällä kertaa kokeilin vuoan jauhottamisen sijasta sen suojaamista leivinpaperisuikaleilla. Pohjan suojaaminen oli helppoa, riitti että pistin saranavuoan pohjalevyn leivinpaperin alle, napsautin kehän salvalla sen ympärille ja leikkasin paperista liiat pois. Reunojen suojaamiseen meni kolme suikaletta. Ne näkyvät alla olevassa kuvassa..

Edellisen kakkukokemuksen myötä odotin, että tälläkin kertaa taikina nousisi ja kakusta tulisi todella kuohkea. Jostain syystä taikina ei noussutkaan kuin vähän yli puoliväliin vuokaa.

Vuoan otin pois uunista hieman aiottua aiemmin eli runsaan tunnin kuluttua kun ohje oli melkein puoli tuntia pidempään. Kuitenkin kakku paistui varsin mukavasti, saaden pintaansa reilusti ruskeaa väriä mutta silti palamatta.

Jos joku osaa sanoa, miksi kakku ei noussut ja miksi sen pintaan tuli tuollaisia rakkuloita, otan mielelläni tiedon vastaan opiksi ja ojennukseksi, seuraavaa kertaa varten.

Poistettuani vuoan kehän irtosivat reunapaperit kätevästi. Irrotin sen pohjalevyltä, siirtäen sen alla olevan leivinpaperin avulla isolle lautaselle jäähtymään. Sopivan ajan kuluttua nostin sen jääkaappiin, Tiesin, että se kuivuu siellä jonkin verran koska minulla ei ollut laittaa kakkukupua sen ylle; olin kesällä siivonnut komeroita ja vienyt senkin tarpeettomana kierrätykseen.

Seuraavana päivänä leikkasin kakun siivuiksi. Alunperin tarkoituksenani oli tehdä täytekakkuun  kolme kerrosta mutta jouduin tyytymään kahteen, koska se ei noussutkaan niin paljoa kuin odotin.

Olin joskus ostanut palettiveitsen jota en kuitenkaan ollut vielä koskaan käyttänyt. Kumma kyllä, se oli edelleen astialaatikossa; nyt sillekin löytyi käyttöä. Pitkällä, toiselta reunaltaan sahareunaisella veitsellä oli helppo leikata kakku kahdeksi tasaiseksi kiekoksi. Tavallisella leipäveitsellä se ei olisi onnistunut yhtä hyvin, sen verran muistan takavuosien kokemuksista. Siksi kai olin tuon veitsen joskus hankkinutkin.

Kakun halkaisun jälkeen oli vuorossa sen kostutus. Ensimmäiseksi tuli mieleen käyttää siinä maidon ja sokerin seosta mutta sitten päädyin pelkkään veteen ja sokeriin. Kostutin kummankin kerroksen vuorollaan, ja käytin kumpaankin noin puoli lasillista haaleaa vettä johon liuotin todella reilusti sokeria, yksinkertaisesti lusikalla heiluttelemalla.

Alemman kerroksen kostutettuani lisäsin sen pinnalle välitäytteeksi vadelma-mustikkahilloa, jota jääkaapissani oli puolisen purkillista eli noin desin verran. Se oli jotain kaupasta ostettua, merkki ei jäänyt mieleeni mutta eipä sillä ole väliä. Vaihtoehtona oli viikunahillo jossa oli seassa jotain kummallisia siemeniä, mutta jätin sen toiseen kertaan.

Välitäytteen päälle lätkäisin yläsiivun ylösalaisin käännettynä. Ajattelin, että koska pinta ilmeisesti  hieman kuivahti paistettaessa, olisi se parempi laittaa alaspäin. Siten kostukekin imeytyisi kakkuun paremmin.

Sillä aikaa kun päällikerroksen kostutus eteni, tein taloussuklaasta ja kermatilkasta suklaakuorrutteen. Tässä tein vakavan virheen: luin suklaalevystä käyttöohjeen. Sen mukaan kuorrutukseen menisi koko suklaalevy, ja menihän se. Syödessä paljastui, että a) suklaa oli tummaa ja siten todella vahvaa sekä b) sitä oli aivan liikaa kakun päällä. Seuraavalla kerralla sivelen sitä vain ohuen kerroksen, ja käytän ehkä jotain laimeampaa suklaalaatua taloussuklaan sijaan. Valkosuklaa voisi olla parempi ratkaisu.

Kun eilen tein jogurtti-kermarahkaa johon silppusin säilykepersikoita, mielessäni oli koristella kakku persikkasiivuilla. Niipä tein vahvaa kermavaahtoa jolla kiertin kakun reunan tasoittaakseni siinä olevat kolot ja peittääkseni saumat valkealla värillä. Vasta syödessämme kakkua huomasin, että olisi ollut paikallaan ennen suklaan levitystä leikata reunasta pois ohut siivu. Silloin olisi poistunut muuta kakkua kuivempi ja kostumatta jäänyt reunavyöhyke. Ei sen jäämisestä sinänsä haittaa ollut, mutta se vain tuntui lusikoidessa hieman erilaiselta kuin muut osat.

Kuten edellistä kakkua pikkutytön kanssa koristellessamme, tein nytkin muovipussista pursottimen jolla tein koristeita veitsellä levittämääni reunapäällykseen. Kermaa meni yllättävän paljon, mutta onneksi sitä oli parikin purkillista tallessa, eikä kumpikaan ollut edes vanhentunutta. Ostin sitä rahkaa varten kun viimeksi kävin kaupassa, mutta kun teinkin sen vaniljajogurttiin jäivät kermat kokonaan kakkuun käytettäväksi.

Koska mielestäni suklaa näkyi liian hyvin persikoiden alta, koristelin vielä reunat kermapisaroilla.

Kakusta katosi tuoreeltaan päiväteellä jo puolet. Yhteinen näkemys oli, että kakku oli muutoin hyvää ja käyttökelpoista mutta että suklaa hallitsi liikaa sen makumaailmaa. Kuten jo edellä kerroin, seuraavaan suklaakakkuun teen aivan ohuen suklaapinnan. Muista aineksista sen sijaan ei vielä ole tietoa. Ideointivaiheessa esille tuli mm. oikea juustokakku joten tuotekehittely jatkuu :-).