Taas tuli paistettua vohveleita, ja vieläpä kahdenlaisia. Kuten alla oleva kuva kertoo, taikinat ovat selvästi eri värisiä mutta niin niiden pitääkin, sillä toinen on maitopohjainen, toinen taasen ei sinne päinkään.

Kumpikin taikina on määriltään ja oheisaineksiltaan kutakuinkin samanlaisia, vain "liemi" on erilainen. Oikeanpuoleisessa on nesteenä on puolisen litraa kevymaitoa, vasemmanpuoleisessa sama määrä Hehku-glögiä.

Idea glögivohveleihin syntyi edellisellä paistokerralla, jolloin kokeilin ruisjauhojen käyttöä vehnäjauhojen sijasta. Kuten minulle yleensä käy, suunnitelmat tuppaavat muuttumaan valmistelun ja valmiin tuotteen välimaastossa. Niin kävi siis tälläkin kertaa. Osasyy saattoi olla siinä, että parisen viikkoa sitten ostin lähimarketista viimeiset 19 tölkkiä Hehku-glögiä, niiden hinta kun oli pudonnut 50 centtiin per tölkki eli tajuttoman halvaksi. Eräpäiväkin tosin oli jo lähellä, mutta kylmässä ja pimeässä komerossani ne säilyvät käyttökelpoisina melko pitkään. Enää niitä ei ole montaakaan jäljellä.

Jääkaapissa oli kuitenkin pari tölkkiä, joten kun ajattelin tehdä vain pienen vohvelitaikinan ja maidosta, tuli mieleen tehdä vertailupohja glögistä. Niinpä tuli sitten tehtyä.

Maitotaikinaan pistin vain kaksi kananmunaa, sillä edelliskerran kolme tuntui paljolta, ja lopulta kaksi oli riittävästi. Glögitaikinaan laitoin kolme, ajatellen että näin tulee lisää hyytyvää proteiinia sun muuta. Kumpaankin meni sokeria, suolaa, voisulaa ja jauhoja jokseenkin saman verran (ainoastaan suolan mittasin kouraan kaataen, muut kippasin suoraan pusseista paitsi voisulan jonka valmistin mukilla mikrossa, määrän mitaten veitsellä paloiteltuina köntteinä).

Glögitaikinasta tuli hieman löysempää mutta sekin selvisi paistosta kiinni tarttumatta. Itse asiassa se paistui vähän nopeammin kuin maitotaikinasta tehdyt vohvelit. Kumpaakin piti vilkaista pari kertaa kesken paiston, etteivät saisi liikaa väriä eli palaisi.

Raudalla glögitaikina näyttää lupaavan punertavalta, mutta matkalla väri muuttui. Kuten kuvasta näkyy, ohuempi glögitaikina levisi kaadon jälkeen raudalle mukavasti. Sen sijaan maitotaikina jäi aluksi keskemmälle, mutta kannen painosta sekin levisi reunoille saakka (kerran hieman niiden ylikin...).

Pikkuisen on punerrusta valmiissa glögivohvelissa jäljellä, ainakin tässä kuvassa. Itse asiassa oikeasti tuo punertava väri on enemmän harmaata kuin punaista, kumma kyllä. Muutenkin yhtäläisyydet Hehkuun olivat lopputulemassa varsin vähäiset. Pelkkä vohvelia maistellessa suussa erottui jokin vieras maku, mutta ei sitä voinut Hehkuun yhdistää, sen verran se oli paistettaessa muuttunut.

Eivät vohvelit olleet millään tavoin huonoja tai kelvottomia, ne vain eivät vastanneet odotuksia. Luulin että niissä olisivat maistuneet glögimausteet, mutta jotenkin ne haihtuivat lähes täysin taka-alalle tai ainakin tunnistamattomiksi. Syötyä ne joka tapauksessa tulevat, mutta tämäkään resepti ei pääse meillä jatkoon.

Seuraavalla kerralla kokeilen jotain muuta. Ehkä se on ruisjauhot, ehkä Baikal-limonadi tai omenamehu, ehkä kaakaojauhoista tai Nutellasta tehty taikina. Tai sitten jotain muuta.