Kirjoittamisessani on ollut suunnittelemaani pidempi tauko, sillä koko taloa kohdanneen kausiremontin vuoksi olimme kaikki muutaman kuukauden toisaalla, ja osa on vieläkin. Remonttitauon aikana kokkailin vähän mitä sattuu eli pääasiassa aivan tavanomaisia sapuskoita, joita ei enimmäkseen kannata muistella eikä niistä kertoilla.

Pieniä helmiä joukosta voisi kuitenkin poimia. Sellainen olkoon vaikkapa maustekastikekolmikko, johon tutustuimme eri kerroilla, joko perunamuusin tai keittoperunoiden ohessa.

Muistan, kuinka kokemuskierros alkoi. Valmistelin ruskeaa kastiketta eli paistoin vehnäjauho-voiseosta ja olin lisäämässä sekaan vettä kun äkkäsin, että hellan vieressä oli pikkupannullinen edellisiltana juomatta jäänyttä teetä. Niinpä teinkin sillä kertaa ruskean teekastikkeen. Tee oli varsin vahvaa, sillä yleensä annan teepussin liota tovin aikaa pannussa ennen teen nauttimista. Niinpä kastike sai hienoisen Lipton-merkkisen lisämaun osakseen, eivätkä ruokailijatkaan makua moittineet.

No, seuraavalla kerralla kävi sitten niin, että kun etsiskelin kaapista mausteita, hoksasin että siellä oli vajaa purkillinen todella hienojakeista pikakahvijauhetta. Niinpä ropsautin sitä valmistuvassa olevan ruskean kastikkeen joukkoon ja taas mentiin. Tällä kertaa ruokapöydässä oli jo hienoisia hymähtelyjä, mutta kastike vaikutti hyvin kelvolliselta.

Kun taas jonkin ajan kuluttua valmistelin ruskeaa kastiketta, sain vihjeen: "Kun olet tehnyt jo teen ja kahvin makuista kastiketta, miten olisi tällä kertaa kaakaonmakuinen?" Tuumasta toimeen, ja pari lusikallista maitokaakaojauhetta kastikeliemeen. Tulos oli vielä parempi kuin edellisillä kerroilla. Tulinkin siihen tulokseen, että kastikkeisiin voi sulloa sekaa melkein mitä tapansa. Olenhan minäkin käyttänyt hyvin usein sokeria ruskeaan kastikkeeseen makeutta antamaan, ja aikoinaan opin että sianlihakastikkeeseen olisi hyvä laittaa suolakurkun palasia joukkoon. Tuosta juolahtikin mieleen, että enpähän ole perinteistä läskikastiketta tehnyt varmaan pariin kymmeneen vuoteen. Pitäisiköhän pitää jossain vaiheessa jonkinlainen perinneruokaviikko.

No, nyt on asunto kunnossa ja kokkailut jatkuvat tutussa ympäristössä. Monipuoliset ruokakomeroni sekä jää- ja pakastekaappini lisättynä lähikauppojen tarjonnalla takaavat, että kummallisia ruokia syntyy jatkossakin.