Viime kesänä sain maistaa rakuunalimonadia, Tarhunia. Se oli muistaakseni georgialaista tuotetta ja se oli tavattoman hyvänmakuista. Itse asiassa sain sitä käsiini useamman kerran, ensiksi poikani tuomana ja sitten ystäväperheeltä saamanani lahjana.

Limsa oli väriltään vihreää ja maistui, noh, rakuunalta. Harmikseni sitä ei saa asuinseudultani sillä täällä ei ole sellaisia liikkeitä, jotka tuollaista tavaraa kauppaisivat. Jotain erikoisuuksia marketeista toki löytyy, kuten amerikkalaisia limonadeja, yrttijuomia ja erilaisia pikkuherkkuja, japanilaisia limonadeja (kuten Ramuneja), erikoishedelmiä sieltä sun täältä jne. Eräästä etnisestä myymälästä löytyy runsaasti aasialaisia ja lähi-idästä tuotuja tuotteita, joita olen joskus täälläkin esitellyt.

Heikon saatavuuden vuoksi poikani teki viime kesänä itse rakuunalimonadia. Tarvikkeet olivat vähäisiä: sokeria, vettä ja tuoretta rakuunaa. Hyvää tuli. Hän teki aineksista tiivistettä, jota lisäsimme kuplaveteen ja nautimme kotitekoisena limonadina. Ohjeet sen tekemiseen hän löysi netistä, kaiken nykytiedon (hyvän ja pahan) ehtymättömästä lähteestä.

Pari viikkoa sitten ajattelin itsekin tehdä rakuunalimonadia varten samanlaista tiivistettä. Ostin ruukussa kasvavan ranskalaisen rakuunan ja silppusin sen kattilaan keittääkseni siitä ainekset irti. Tovin aikaa - itse asiassa melko kauan - keiteltyäni murskasin pehmenneen rakuunan kattilassa sauvasekoittimella ja siivilöin liemestä kiinteän aineksen pois poikkeen.

Jatkoin liemen kuumentamista ja lisäsin siihen sokeria vähän kerrassaan, ajatellen tekeväni siitä eräänlaista siirappia, sellaista kuin olin nähnyt poikani viime kesänä tekevän. Koska homma oli helppo ja aineksia vähän, en etsinyt sen kummempia ohjeita, niitähän ei tässä enää tarvittu.

Sokeria suli ja vettä haihtui, ja lopulta oli aika pullottaa tiiviste talteen. En löytänyt sopivaa pulloa joten huuhtaisin pienen salaattirasian, täytin sen liemellä ja laitoin jääkaappiin jäähtymään.

Seuraavana päivänä kokeilin limonadin tekemistä eli tiivisteen ja kuplaveden yhdistelmää. Ei onnistunutkaan. Ensinnäkin olin lisännyt sokeria liemeen niin paljon, että jäähtyessään se oli kiteytynyt rasiaan möykyksi jonka pinnalla oli puoli senttiä vihreää lientä. Toisekseen, liemi ei juurikaan maistunut rakuunalta. Itse asiassa se ei maistunut oikein miltään, mutta sai minut yskimään kun maistoin sitä sellaisenaan.

Ilmeisesti oli käynyt niin, että keitin rakuunaa liian kauan jolloin sen tärkeät aromit haihtuivat taivaan tuuliin ja jäljelle jäivät kitkerämmät ainesosat. Mahdollista on, että pieleen meni siinäkin että laitoin keitokseen sekä lehdet että varret sillä nuukana ajattelin hyödyntää kaikki kasvinosat. Kolmas pieleen mennyt mahdollistaja oli se, että rakuunalajike oli väärä sillä tarjolla oli sekä rakuunaa että ranskalaista rakuunaa ja minä otin jälkimmäisen. Muutakin saattoi mennä vikaan.

Lopputulemana sain noin varttikilon rakuunasokeria, jota olen syönyt pannarin ja vohveleiden päällä. On siinä sen verran makua, sokeriannoksen lisäksi, että pieni määrä riittää per annos. Ei se vahvaa ole, mutta aavistus siinä jotain maistuu ja sehän se riittää.

Kokeilen jossain vaiheessa uudelleen rakuunatiivisteen tekemistä, mutta silloin tutkin vähän nettiä ja vertaan kokeneempien kokemuksia. Josko sitten tulisi oikeampaa tiiivistettä.

Että sellaista tällä kertaa...