Käydessäni tänään ruokaostoksilla mukaani lähti kalahyllystä perattu kotimainen kirjolohi. Näillä helteillä edes minä en uskalla säilytellä kalaa käyttämättömänä montaa tuntia, joten se päätyi uunivuokaan hyvin nopeasti. Koska samalla kertaa ostin kaupasta perunoita, sipulinipun ynnä muuta pientä, päätin valmistaa täytettyä uunikalaa uusien perunoiden lisänä tarjottavaksi.

Huuhtaisin kalan, joka oli jo valmiiksi hyvin puhdistettu ja pesty. Koska aikomuksenani oli tällä(kin) kertaa selvitä ruoanlaitosta helposti ja nopeasti, en tehnyt täytöstäkään monimutkaista operaatiota. Katkaisin ostamistani tuoresipuleista varret ja halkaisin niistä muutaman varmistaakseni, ettei niiden sisällä ole etanoita (niin kuin joskus on ollut). Huuhtaisin varrensuikaleet ja pistin ne vuokaan asettamani kalan sisään. Seurakseen ne saivat purkissa kasvaneen ranskalaisen rosmariinin varren (kyse on siitä rosmariinista, josta piti tehdä tarhunia eli rosmariinilimsaa; kerroin tästä jossain aiemmassa tarinassa).

Vuoan olin voidellut rypsiöljyllä, mutta sen lisäksi voitelin kalan sisältä ja päältä seesamiöljyllä. Näin sekä maun vuoksi että siksi, että ripottelemani karkea merisuola tarttuisi kalaan paremmin. Suolaa en käyttänyt paljoa, sillä tarkoituksenani oli tehdä ikään kuin kevyt uunikalaversio. Vuoan päällystin vähän repeilleellä foliosuikaleella (rullasta meni viimeinen pätkä), ja kalavuoan laitoin uuniin (lämmöksi säädin vähän yli 150 astetta).

Kun kala oli ollut uunissa vajaan puoli tuntia, pistin perunat kiehuskelemaan. Samalla valmistin valmiiksi kalakastikkeen. Koska en ole ennen tehnyt varsinaisia kalakastikkeita, etsiskelin netistä valmistusohjeita mutta kun huomasin, että minulta jostain syystä puuttuivat melkein kaikki niihin tarvittavat ainekset, päätin tehdä oman version, vieläpä helpon sellaisen.

Olin jostain syystä säästänyt tyhjiin syödyn matjessillipurkin liemen. Hyvä näin, sillä siitä sain pohjan kastikkeelle. Kaadoin sisä mukiin noin puolisen desiä ja lisäsin sekaan saman verran kuohukermaa. Maistamattakin oletin, että tulos on varsin suolainen joten lisäsin siihen siirappia, nimittäin inkiväärillä maustettua vaahrerasiirappia (olen siitäkin joskus kirjoitellut jotain). Siirappia laitoin mukiin noin ruokalusikallisen.

Kuvassa ovat tärkeimmät kalakastikkeen tarvikkeet eli silliliemi, kerma ja muki :-).

 

Jotta saisin kastikkeesta hieman sakeampaa, sekoitin lasissa puolisen lusikallista perunajauhoja pieneen vesitilkkaan ja sekoitin seoksen mukin liemeen. Lopputulosta kuumentelin jonkin aikaa, noin puolen minuutin jaksoissa, mikrossa täydellä teholla. Sekoittelin seosta välillä jotta siitä tulisi tasaisempaa. Loppuvaiheessa lisäsin mukaan puolisen lusikallista kuivattua tilliä. Kastike sakeni passelisti ja sai jäädä pöydälle maustumaan ja odottamaan kalan ynnä perunoiden valmistumista.

Tökkäsin jossain vaiheessa kalaan uunimittarin ja kun se näytti sopivia lukemia, nostin vuoan uunista tarjoilua varten. Perunat olivat kypsyneet jo vähän aiemmin ja kastikekin saennut soppelisti.

Tässäpä onkin sitten yksi annos perunoita ja kalaa ynnä kalakastiketta. Kuva on kamerasta ja kuvaajasta johtuen hieman kalpea, mutta tosiasiassa annos on paljon herkullisemman värinen (ja makuinen).

Ruokajuomasuosituksenani oli kylmä kuplavesi (kuten yleensä) ja sekä ruoka että juoma maistuivat mukavasti. Koska lämpöä oli varsin vähän, johtuen paksusta foliosta, kala ei varsinaisesti paistunut vaan pikemminkin hauduttui. Sen vuoksi päällä näkyvä nahka oli syömiskelpoista eli kypsää, mutta alapuolella ollut nahka jäi sitkeäksi eikä siten ollut syötävää. Harmi, sillä itse pidän lohikalojen nahasta ja joskus jopa syön sitä mieluummin kuin itse kalaa, se kun tuppaa olemaan usein turhankin rasvaista.