Penskana kesään kuuluivat pikaiset käväisyt kasvimaalla, josta syyskesällä löytyi niin salaatinlehtiä kuin herneenpalkoja tai porkkananalkujakin. Salaatit ja herneet syötiin siltään, porkkanoista pyyhkäistiin multia kasteiseen heinikkoon tai niitä huuhtaistiin kaivolla vesiämpärissä. Vähäinen multa haitannut, mitä nyt hampaissa vähän ratisi. Saipahan syöjä samalla kivennäisiä.

Salaatin nimeä kantavat ruoat nousivat suosiooni vasta aikuisiällä, niihin kun ei lapsuudessa juuri törmäilty. Kouluissa salaatteina syötettiin jotain porkkana- tai naurisraasteita, seassaan joskus rusinoita, puolukkaa yms. Niitä söin lähinnä kun oli pakko tai kun ei kehdannut jättää väliin.

Vanhemmiten olen oppinut arvostamaan erilaisia salaatteja jopa niin, että usein otan ruokapöydässä vain salaattia, jättäen varsinaisen ruoan väliin. Saatan jopa joskus kotona tehdä salaatteja, vaikka olenkin niiden suhteen hyvin laiska. Toisaalta tuppaa salaateistani tulemaan turhankin ruokaisia, ne kun saattavat sisältää juustoja, makkaranpaloja, kananmunia sun muuta "sakeaa". Sellaista salaattia kun syö parikin kunnon lautasellista, ei vaikutus varsinaisesta ruoasta paljon poikkea, ainakaan keveämpään suuntaan.

Toisinaan ostan kaupasta valmiita tai lähes valmiita salaattiannoksia. Broilerisalaattiannos oli eilinen hankinta tätä päivää varten. Samalla mukaan lähti kiinankaalenpuolikas, josta mutustelin illalla muutaman lehden sanaristikkojen täytön lomassa. Muutama isoin lehti riitti iltapalaksi.

Takavuosina opin eräältä ystävältäni että kiinankaali on hyvää mätitahnan kanssa. Kokeilin, ihastuin ja otin tavaksi. Käyttö on helppoa eli sopii meikäläiselle: kuten kuvasta näkyy, huuhdottujen kiinankaalen lehtien päälle vetaistaan mätitahnaa pitkäksi nauhaksi. Muuta ei tarvita. Sitten vain rouskuttelemaan.